"Kun rakas ihminen tai lemmikki kuolee, me kuulemme siitä. Yövuorossa nuoret purkavat parisuhdesurujaan.
Meillä vietetään syntymäpäiviä, polttareita ja kihlajaisia. Kerran vanhemmat toivat 18 vuotta täyttäneen poikansa meille juhlimaan täysi-ikäisyyttä.
Joissain perheissä käydään Koronassa toisessa polvessa, enkä nyt puhu ongelmakäyttäjistä. Heitä meillä ei juuri istu.
Kun rakas ihminen tai lemmikki kuolee, me kuulemme siitä.
Meillä käy 18-vuotiaita yöeläjiä, vanhuksia lukemassa päivän lehdet ja lapsiperheitä hampurilaisella tai kanakorilla ostosten lomassa. Yksi vanhempi herra saapuu rollaattorilla joka päivä lukemaan päivän lehdet. Penkkiurheilijat katsovat urheilua valkokankaalta ja televisioista.
Korona on auki jokaisena päivänä ja se on hyvä. Muistan ensimmäisen jouluaaton, jolloin ravintolat saivat pitää ovensa auki. Tiskille tuli mies, jonka vaimo oli kuollut ja aikuinen lapsi asui muualla. Jos ravintola ei olisi ollut auki, hän olisi istunut yksin yksiössään. Se pysäytti.
Hän olisi istunut yksin yksiössään. Se pysäytti.
Aattoaamuna tarjoamme aina riisipuuroa. Aamulla ja aamupäivällä tulevat viime hetken shoppailijat rentoutumaan ostosten lomassa. Iltapäivä hiljenee, mutta kahdeksalta alkaa taas virrata väkeä, usein nuoria isoina joukkoina.
Alkoholikulttuurin muutoksen näen selkeimmin omista lapsistani, jotka ovat nyt 19- ja 21-vuotiaita. Heillä ei ole tarvetta juoda samalla tavalla humalahakuisesti kuin minun nuoruudessani oli tapana. Humala ja humalassa tehdyt niin sanotut uroteot eivät ole syy kehuskeluun.
Nuoret tilaavat limua, lattea tai teetä. Väliin he voivat ottaa esimerkiksi miedon mustikkasnapsin. He ovat nähneet, millainen kulttuuri on muualla Euroopassa, eikä enää ole coolia olla jurrissa. Se on iso asennemuutos.