"Liikutun itsekin joka kerta, kun äiti saa vastasyntyneen ensimmäisen kerran syliinsä", Kanerva Eskola-Hirvanen, 40, huokaa. Eskola-Hirvanen on vapaaehtoinen synnytystukihenkilö eli doula.
Jyväskyläläinen kolmen lapsen äiti lähti ensi- ja turvakodin doulatoimintaan noin neljä vuotta sitten.
"Doulatoiminta oli kiinnostanut minua jo pitkään, ja melko pian toisen lapseni synnyttyä aloinkin selvittää, kuinka doulaksi pääsee. Tuolloin Jyväskylässä ei vielä ollut koulutusta, joten kävin ensimmäisen kurssini Tampereella."
Kun Keski-Suomen ensi- ja turvakodin doulatoiminta käynnistettiin keväällä 2012, Eskola-Hirvanen lähti heti mukaan.
"Alussa doulattavia oli vähän. Odotimme kilvan, että pääsemme synnytyksiin. Kun joku sai kutsun, olimme kaikki yhtä innostuneita", Eskola-Hirvanen toteaa ja naurahtaa.
Sana doula on alun perin kreikkaa ja tarkoittaa palvelijatarta. Se kuvaa hyvin tukihenkilön roolia odotusaikana ja synnytyksessä, sillä tämän tehtävänä on huolehtia äidin hyvinvoinnista – palvella tätä parhaiten tukevalla tavalla.
Doula ja doulattava tutustuvat toisiinsa jo ennen synnytystä. Alkutapaamisessa keskustellaan synnytyksen kulusta sekä äidin toiveista ja tuntemuksista. Doulalla on vaitiolovelvollisuus, joten vaikeistakin asioista voi puhua luottamuksellisesti.
"Vaikka synnytyksen kulkua ei voi ennakoida, on siihen hyvä valmistautua etukäteen", Eskola-Hirvanen muistuttaa.
"Vaikka synnytyksen kulkua ei voi ennakoida, on siihen hyvä valmistautua etukäteen."