Isoisä antaa aikaa ja ottaa syliin

Viisivuotias Karri Tuominiemi nostaa sukset syliinsä ja oikaisee pihan poikki naapuriin. Naapurissa asuvat mummu ja tuta. Tuta on luvannut opastaa pojanpoikaansa hiihtämään.

Voitto ja Anita Tuominiemellä on neljä lasta ja viisitoista lastenlasta. Lapsenlapsista yhdeksän asuu Halsualla, Keskipohjanmaalla, isovanhempiensa kanssa samalla paikkakunnalla. Vanhin lapsenlapsista on 18-vuotias, nuorin vasta vuoden ikäinen.

"Mieli pysyy virkeänä, kun lapsia pyörii ympärillä", Voitto Tuominiemi sanoo hymyillen. Samalla hän tutkii Karrin suksien pohjia ja miettii, pitäisikö niihin lisätä pitovoidetta.

Karri vierailee mummolassa joka päivä. Muutaman vuoden takaisen australialaistutkimuksen mukaan paras vierailutiheys olisi kerran viikossa – ainakin jos haluttaisiin maksimoida vierailuiden tuoma mielenterveyshyöty isovanhemmille.

Australialaistutkimuksessa perehdyttiin 186 iäkkään naisen muistiin kolmen erilaisen muistia mittaavan testin avulla. Korkeimmat kognitiiviset pisteet saivat ne isovanhemmat, jotka huolehtivat lapsenlapsistaan kerran viikossa. Helsingin yliopiston sosiaaligerontologian professoria Antti Karistoa tutkimustulokset eivät yllätä:

"Isovanhemmaksi tulo koetaan yleisesti myönteisesti. Lastenlasten kanssa touhuilu piristää ja pitää mielen virkeänä. Se on intensiivistä puuhaa, joka tekee hyvää myös muistitoiminnoille."

Ehkä hieman yllättäen australialaistutkimuksen tulokset kertoivat, että viisi kertaa viikossa tai useammin lapsenlapsistaan huolehtivien isovanhempien testitulokset olivat verrokkiryhmää huonommat. Voitto Tuominiemeä tämä ei huoleta. Hän on onnellinen siitä, että eläkepäivillä on muutakin puuhaa kuin television katselu tai talon lämmitys. Professori Karisto muistuttaa, että tutkimustuloksia ei pidäkään tulkita mekaanisesti vaan yksilökohtaisesti.

"Lähes jokapäiväinen lastenlapsista huolehtiminen voi kyllä rasittaa vanhenevaa ihmistä, jos tämä on köyhä ja sairaalloinen. Tällöin työn kaltainen lastenlapsista huolehtiminen ei ole enää ilo vaan rasite, joka käy muistin ja mielenterveyden päälle", Karisto pohtii.

Lapsen vierailu kerran viikossa pitää vanhuksen mielen virkeänä.

Mummolassa lapsi pääsee aikuisten töihin

"Ota sinä sillä pienemmällä kolalla, niin minä haen omani", tuta ohjeistaa Karria.

Karri kolaa lunta keskittyneesti tutansa rinnalla. Mummolassa poika pääsee myös aikuisten töihin. Varsinaisia pelejä ja leikkejä ei tarvitse keksiä, sillä jotain näperrettävää löytyy aina.

"Tämänikäinen oppii jo todella hyvin erilaisia asioita, varsinkin jos on niistä kiinnostunut", Voitto Tuominiemi sanoo.

Syksyllä Karri ja tuta kävivät kahdestaan makkaranpaistoretkellä. Kahdestaan vietetty aika on molemmille tärkeää. Retkellä tuta opetti pojanpojalleen, miten nuotion saa parhaiten syttymään.

Professori Karisto sanoo, että nykyisin vanhempien työt ja ammatit ovat abstrakteja ja lapsen on vaikea ymmärtää niitä:

"Muistan kun sukulaispojaltani kysyttiin, mitä hänen vanhempansa tekevät. Hän vastasi: 'Isä on assistentti ja äiti amanuenssi.' Vastaus tuli kuin tykin suusta, vaikka pojalla ei ollut hajuakaan, mitä hänen vanhempansa oikeasti tekivät työkseen. Koska lapset haluaisivat tehdä myös aikuisten asioita, isovanhemmat voivat olla avuksi. On todella tärkeää opettaa lapsille tulen sytyttämisen kaltaisia, konkreettisia taitoja. Vanhemmilla ei ole siihen aina aikaa, eikä ehkä tuntumaakaan."

Elämäntapa siirtyy sukupolvelta toiselle

Karri pujahtaa pihamaan konehallin pikkuovesta sisään ja painaa tutansa opastamana nappia, jolla ison liukuovi nousee ylös. Poika kiipeää mönkijän päälle ja tarttuu reippaasti virta-avaimeen.

"Saanko käynnistää? Minä käynnistän!"

Tutalle tulee kiire kieltää vilkasta pikkupoikaa. Onneksi tämän mielenkiinto siirtyy nopeasti seuraavaan kohteeseen, ja pian Karri kiipeilee hiihtomonot jaloissaan miehenkorkuisten hiekkasäkkien päällä.

"Ole nyt sitten varovaisesti siellä", tuta huolehtii.

Yhdessä hujauksessa Karri on vilistänyt takaisin pihalle ja laittanut sukset jalkaansa. Tuoreeseen lumeen piirtyy hieman haparoiden latu. Voitto Tuominiemi kertoo olevansa todella onnellinen siitä, että liikuntaharrastukset ovat siirtyneet hänen lapsiltaan myös seuraavalle sukupolvelle. Hän kertoo ylpeänä lastenlastensa saavutuksista pesäpallossa, mäkihypyssä ja hiihdossa.

Voitto Tuominiemi muistelee, että isän roolissa hänellä ei ollut samalla tavalla lapsilleen aikaa kuin nyt isoisän roolissa.

"Lähdin usein kolmen aikaan yöllä ajamaan puutavara ja lapset jäivät nukkumaan. Kerran kävi niin, että kun kiipesin muun perheen viereen saunanlauteille, lapset vähän arastelivat ja pyrkivät äitinsä kainaloon. Vaimo joutui sanomaan, ettei tarvitse pelätä, isä siinä on", Voitto Tuominiemi muistelee.

Hän myöntää, että lastenlasten koulumenestystä tulee nyt seurattua tarkemmin kuin aikoinaan omien lasten menestystä.

Sylissä pitäminen ei ole mummojen etuoikeus

Lumi pöllyää Halsuan Ylikylässä kylätoimikunnan rakentaman joenrantamajan luona. Voitto Tuominiemen tyttären Hanne Jylhän lapset leikkivät lumisotaa. Hiihtohanskat kastuvat ja lunta menee takin alle, mutta se ei hidasta menoa.

Voitto Tuominiemi sytyttää tulen rantamajan tulipesään ja huutelee yhdeksää lapsenlastaan lämmittelemään. Kolmevuotias Nimma Tuominiemi kiipeää arkailematta tutan syliin.

"En muista, että olisin koskaan istunut oman isäni tai isoisäni sylissä", Voitto Tuominiemi sanoo hiljaa.

"Vanhemmat olivat minun nuoruudessani sellaisia sota-ajan jermuja. Nykyisin lapset eivät epäröi kiivetä syliin. Aina kun lähden heidän kotoaan, he tulevat vielä portaille halaamaan."

Sukupolvien välistä auttamista ja kanssakäymistä on tutkittu myös Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella tehdyssä Sukupolvien ketju -tutkimuksessa.

"Edelleenkin naiset tarjoavat enemmän lastenhoitoapua ja miehet käytännön apua. Isät ja isoisätkin ovat jo erilaisia yhden tai kahden sukupolven takaiseen tilanteeseen verrattuna. Tutkijat ovat puhuneet uudenlaisesta isyydestä ja isoisyydestä. Isän tai isoisän sylissä istuminen ei ole enää harvinaista", Karisto pohtii.

Tilastokeskuksen tuoreimmat tilastot ovat vuodelta 2011. Niiden mukaan Suomen 1,1 miljoonalla lapsella oli tuolloin keskimäärin 2,9 isovanhempaa. Vuonna 2005 määrä oli hieman pienempi, sillä silloin lapsilla oli keskimäärin 2,8 isovanhempaa. Isovanhempien määrän kasvuun vaikuttaa erityisesti eliniän piteneminen.

Eliniän piteneminen vaikuttaa Kariston mukaan myös isovanhempien ja lastenlasten välisiin suhteisiin.

"Ennen isovanhemmat saattoivat olla tuttuja vain kaapin päällä pidetyistä valokuvista. Nyt yhä useamman lapsen isovanhemmat ovat elossa, ja entistä useammat isovanhemmat ehtivät nähdä lastenlastensa kasvavan ja aikuistuvan. Yhteistä aikaa lastenlasten kanssa on paljon enemmän kuin aikaisemmin", Karisto pohtii.

Voitto Tuominiemen tyttärentytär Roosa-Maria Jylhä muistelee, että lapsena parasta puuhaa tutan kanssa oli se, kun pääsi mukaan ajamaan traktorilla. Nyt 15-vuotias tyttö nauttii siitä, että isovanhemmilla on aikaa rentoon yhdessäoloon:

"Parasta on se, kun ollaan koko iso lössi koossa ja vain ollaan yhdessä. Ei silloin tarvitse välttämättä tehdä mitään erikoista."

Lisätietoja: Role of grandparenting in postmenopausal women's cognitive health: results from the Women's Healthy Aging Project

Sukupolvien ketju. Suuret ikäluokat ja sukupolvien välinen vuorovaikutus Suomessa

Tilastokeskus: Perheet 2011