Joonas Konstig: "Suhtaudun ruokainnovaatioihin kriittisesti"

"Ruokailu on aina ollut jotain, mitä tehdään yhdessä. Ihmiset ovat kokoontuneet saman pöydän ääreen murtamaan leipää yhdessä ja muodostaneet näin pienen, hetkellisen yhteisön.

Nykyään ruoka on monesti pelkkää tankkausta, jonka jalkoihin yhteisöllinen merkitys on jäänyt. Syömme yksin. Silloinkin kun syömme yhdessä, kaikilla on erilaiset ruoka-annokset. Ruoka erottaa sen sijaan, että se yhdistäisi.

Silloinkin kun syömme yhdessä, kaikilla on erilaiset ruoka-annokset.

Nykyään tunnumme helposti kehittävän näennäisuskonnollisia kieltoja, jotka erottavat meidät toisista ihmisistä. Esimerkiksi ajatus siitä, että jokin ruoka-aine on rituaalisesti epäpyhää ja hiukkakin sitä saastuttaa meidät, on antropologisesti uskonnollinen ajatus. Tällaiset kiellot voivat tehdä elämästä hankalampaa ja estää ruokailuyhteisön syntymistä.

Ruokapöydässä kasvatetaan lapsesta sivistyneen yhteiskunnan osa.

Ruokailu yhdessä on korvaamaton tilaisuus opettaa lapsille pöytätapoja. Siinä on kyse muustakin kuin vain etiketistä: Ruokapöydässä kasvatetaan lapsesta sivistyneen yhteiskunnan osa. Hän oppii ottamaan muut huomioon, odottamaan vuoroaan, keskustelemaan ruoan äärellä ja olemaan kiitollinen ruoasta ja yhteisestä ruokahetkestä. "

"Olemme sopeutuneet tietynlaiseen ruokaympäristöön. Kasvikset, marjat, liha ja kala ovat elimistöllemme tuttuja ruokia. Sitten on uusia ruokia, kuten sokeri, joka tuli ruokavalioomme suuressa määrin vasta 1800-luvulla. Modernit öljyt, esimerkiksi rypsiöljy, kehitettiin 1900-luvulla.

Nämä ovat evoluution näkökulmasta silmänräpäyksiä, joten ei ole yllätys, että ne näyttävät sitä ongelmallisemmilta, mitä enemmän niitä tutkitaan. On perusteltua varoa niitä. Suhtaudun moniin uusiin ruokainnovaatioihin vitsaillen, että voin kokeilla niitä joskus 2080-luvulla, jos ne ovat siihen mennessä kasvattaneet pari tervettä sukupolvea.

Moni perinteinen resepti on myös kulttuurievoluution kautta ikään kuin hioutunut huippuunsa.

Moni perinteinen resepti on myös kulttuurievoluution kautta ikään kuin hioutunut huippuunsa. Persilja, sitruuna ja valkosipuli esimerkiksi ovat kaikki mainioita ruoka-aineita, mutta joku on joskus keksinyt yhdistää ne gremolataksi. Se on enemmän kuin osiensa summa.

Nautin perinteisistä ruoista, sillä ne kytkevät meidät osaksi jotain itseämme suurempaa. Oli sitten kyse mummun karjalanpaistireseptistä tai maineikkaan ranskalaiskokin burgundinpadasta, tuntuu kuin olisi ruokapöydässä kaikkien ihmisten kanssa, jotka ovat siitä vuosien saatossa nauttineet.

Tällaisen yhteyden puute on osasyy siihen, miksi nykyihminen tuntee olevansa kaikenlaisten upouutuuksien kanssa yksin."

"Menneet sukupolvet söivät joissain asioissa rikkaammin kuin me nykyään. Ystäväni kertoi maalla asuneesta mummostaan, joka sai kalat lähijärvestä, lihan metsästä ja kasvikset ja juurekset omasta puutarhasta. Nyt hän syö vanhainkodissa eineksiä.

Meille kaupunkilaistuneille on kaukainen ajatus, että oman ruokansa voisi viljellä itse. Todellisuudessa se aika ei ole kovin kaukana. Nykyihminen on menettänyt kosketuksen luontoon, josta ruoka tulee.

Kaupoissa on nykyään tarjolla vaikka kuinka paljon erilaisia ruokia ympäri vuoden. Voisimme syödä hyvinkin rikkaasti, mutta emme käytä potentiaalia täysin. Hyllystä otetaan helposti kanan rintafileet ja ranskalaiset perunat. Monet syövät lihasta ja kalasta vain fileet, jos niitäkään.

Menneet sukupolvet söivät joissain asioissa rikkaammin kuin me nykyään.

Ruoanlaitto on tärkeä itsepuolustustaito. Se auttaa selviytymään roskaruokien keskellä ja kasvattaa itseluottamusta. Ne, jotka satsaavat siihen, oppivat huomaamaan asioita kaupassakin eri tavalla. Täältä saisikin ankkaa, mitenkäs madekeitto tehdään, mihin voisin käyttää romanescokaalia? Oppiminen on nykyään helppoa, kun meillä on paljon tietoa ulottuvilla. Kannustan opettelemaan ruoanlaittoa hyvistä teoksista, videoista ja blogeista.

Esimerkiksi sisäelimet ovat aina ennen olleet arvostettua ruokaa. Tiedämme nykyään miksi: ne ovat täynnä vitamiineja ja mineraaleja. Meidän perheessämme maksapihvit ja munuaisrisotto kuuluvat säännöllisesti arkeen. Keitän myös paljon liha-, kana- ja kalaliemiä keittoja ja pataruokia varten."

Joonas Konstig, 41

Kuka? Kirjailija ja tarinakouluttaja, joka on opiskellut kirjallisuutta ja kulttuuriantropologiaa. Kolmen lapsen isä.

Mitä? Kirjoittanut muun muassa kirjan Pyhä ruoka – Mitä oikein saa syödä? (Kosmos 2016). Hän on kirjoittanut myös ruokakolumneja.

Miksi? S-ryhmän viime vuonna teettämä ruokakysely paljasti, että kolme neljästä ei tiedä mihin uskoa, kun puhutaan ruoan terveysvaikutuksista. S-ryhmän tavoitteena on nostaa faktat, tieteellinen näkökulma takaisin keskustelun keskiöön.

Ekoviljelijä: "Idut ovat ennemmin perinneruokaa kuin trendijuttu"

Ravintotutkija kertoo 3 tärkeää terveystekoa lapsesi hyväksi