Maasta nousee perunaa, maa-artisokkaa, punajuurta ja sen seitsemää sorttia sipulia. Pensaista napataan mausteeksi rosmariinia, chiliä ja steviaa. Uusin tulokas viiniköynnös kipuaa pitkin pergolan seinää.
On selvää, että Raimo, 77, ja Eija Paanamäen, 73, siirtolapuutarhamökillä syödään kesän ajan vain oman maan antimia.
"Viljely on meille mökkeilyn paras osuus. Kevät on täällä ihaninta aikaa, kun luonto kukoistaa ja kasvimaalla käy kova sutina", Raimo Paanamäki sanoo.
Eläkkeellä oleva pariskunta on viettänyt Helsingin keskustan läheisyydessä sijaitsevassa Vallilan siirtolapuutarhassa yhteensä seitsemän kesää. Alun perin mökin osto oli kokeilu.
"Paluumuutimme omakotitalosta Espoosta kerrostaloon Helsinkiin ja tarvitsimme puutarhatyökaluille säilytyspaikan talven ajaksi. Varaston vuokraamisen sijaan ostimme tämän mökin."
Paanamäet asuvat mökillä vapusta lähtien aina syyskuulle saakka. Mökissä on tilaa 26 neliötä, ja sisällä viihdytään vain sateella ja öisin. Kesällä olohuoneena toimii 440-neliöisen tontin piha.
"Tärkeintä on ulkona olo. Ei kesää voi viettää kaupunkikodissa", Eija Paanamäki sanoo.
Juokseva vesi otetaan ulkoa hanasta, ja tiskivesi lämpenee vedenkeittimellä. Alueen mökkiläisillä on yhteinen suihku ja vesivessa.
"Olemme sopeutuvaisia, näillä mukavuuksilla pärjää", Eija Paanamäki jatkaa.
Siirtolapuutarhassa yhteisöllisyys on olennainen osa mökkeilyä. Kesällä vietetään aikaa toimitalolla, elojuhlissa ja juhannuksena kokon ympärillä. Saunavuoroja on kaksi viikossa: toinen miehille ja toinen naisille.
"Muista mökkeilijöistä on saanut ystäviä ja petankkikavereita. Oma rauha pidetään yllä siten, että toisen tontille ei mennä ilman kutsua", Raimo Paanamäki kertoo.
Pääkaupungin ytimessä mökkeilyyn kuuluvat myös liikenteen ja kaupunkielämän äänet. Lenkkeilijät kulkevat aidan takana, ja näkösuojaa mökin pihaan on vähän. Onneksi Paanamäet eivät ujostele.
"On ihanaa, että mökkimatkalla ei tarvitse istua ruuhkassa. Kuljemme kolmen kilometrin matkan kotiin raitiovaunulla."
Helteisinä päivinä Eija nautiskelee hyvästä kirjasta omenapuun alla. Auringonlaskua ihaillaan yhdessä pionipuskan luona.
"Päivän päätteeksi kaikki on hyvin, kun kynnenaluset ovat viljelyspenkistä mustat", Raimo Paanamäki kiteyttää.