Riihimäkeläinen Hilla Leppämäki, 9, sai ensimmäisen kännykkänsä aloittaessaan koulunkäynnin. Pian vanhemmat huomasivat, ettei sitä olisi oikeastaan vielä tarvittu.
"Hilla oli ensimmäisen ja toisen luokan iltapäiväkerhossa tai hoidossa, joten soittelu oli enemmän satunnaista. Vasta kolmannella luokalla tuli tavaksi, että Hilla soittaa meille vanhemmille ja kertoo päässeensä kotiin", äiti Ilana Leppämäki muistelee.
Pelastakaa lapset ry:n kansalaistoiminnan päällikkö Riitta Kauppinen on tehnyt vanhemmille oppaita lasten kännykkä- ja nettikäyttäytymisen tueksi. Hän tietää, että ei ole olemassa yhtä oikeaa ikää kännykän hankkimiselle.
"Riippuu täysin perheestä ja lapsesta, milloin kännykän hankkiminen on ajankohtaista. Tavallisesti kännykkä hankitaan siinä vaiheessa, kun lapsi menee kouluun. Oikeaa ikää mietittäessä kannattaa pohtia, osaako lapsi jo huolehtia tavaroistaan ja onko hän edes kiinnostunut kännykästä. Kaikki lapset eivät ole."
Leppämäen keskimmäinen lapsi, Lilja, 7, sai kännykän jo esikouluiässä, kun isosiskon vanha kännykkä jäi joutilaaksi. Nuorimmaisella Vanamolla, 5, ei ole toistaiseksi kännykkää.
"Kännykkä ei ole Liljalle vielä tärkeä. Yleensä hän ei edes muista, missä se on."
Kauppinen kertoo, että liian varhaisesta kännykän hankkimisesta ei periaatteessa ole haittaa, mutta toisinpäin asia saattaa olla monimutkaisempi.
"Jos lapsi saa kännykän hyvin myöhään, vanhempien on tärkeää perustella päätös lapselle. Kännykkä on yhteydenpitoväline, ja ilman sitä on vaikea pitää kavereihin yhteyttä", hän muistuttaa.