Sari Hartonen hidastaa kävelyään ja heiluttaa hitaasti detektoria eli ultraääni-ilmaisinta. Sitten hän pysähtyy. Detektorista kuuluu kiihtyvää rahinaa. Lämpimän kostea kesäyö hengittää ympärillä, ja ilmassa leijuu hyttysmyrkyn haju.
"Pohjanlepakko on tässä ihan lähellä. Tuolla se menee!"
Pohjanlepakon perhosmaisen räpsyttelevä lento näkyy taivasta vasten, kun se ylittää aukean. Kymmenkunta lepakkoretkeläistä seuraa liihottelua niskat kenossa.
Monen muun lepakon lailla pohjanlepakko olisi saattanut jäädä huomaamatta ilman detektoria, koska lepakoiden lajinmääritys perustuu äänen taajuuteen. Pohjanlepakon äänet kuuluvat 30 kilohertsin taajuudella. Seuraavaksi Hartonen kääntää ilmaisimensa 45 kilohertsiin. Sillä taajuudella kuuluvat esimerkiksi viiksisiipan ja isoviiksisiipan äänet.
Hartonen pyytää retkeläisiä seuraamaan itseään metsäpolulla Helsingin Vartiosaaressa.
"Olettehan laittaneet kännykät pois päältä. Niiden signaalit saattavat häiritä detektoria", Hartonen kertoo.
Hartonen on ollut järjestämässä Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen HELSYn lepakkokerhon retkiä neljä–viisi kertaa kesässä kymmenen vuoden ajan. Välillä yhdistys järjestää myös lepakkokursseja. Tällä kertaa retkellä on mukana sekä ensikertalaisia että aktiivisia luontoharrastajia.
Marja Latvakoski on ensimmäistä kertaa etsimässä lepakoita. Hän asuu kävelymatkan päässä Vartiosaaresta.
"Olen ollut ennenkin kasviretkellä ja puistokävelyllä. Yhteisretket ovat kivoja. Ei tänne tulisi yksin lähdettyä", Latvakoski sanoo.
Helsinkiläinen Risto Attila on innokas lintuharrastaja, mutta lepakot hän tuntee huonosti.
"Niitä näkee niin harvoin, joten olisi kiva oppia tuntemaan ne paremmin."
Maria Niemi on tullut paikalle Espoon Laajalahdesta saakka.
"Lepakoihin liittyy paljon kiehtovaa salaperäisyyttä ja mystiikkaa. Sen vuoksi olen täällä."
Yö on parasta aikaa
Lepakoiden bongaaminen on yhtä aikaa helppo ja hyvin vaikea harrastus. Hartosen mukaan varustukseksi riittävät valppaat silmät ja detektori, mutta sitä on opittava käyttämään. Vaatetus pitää valita sään mukaan, ja punkeilta kannattaa suojautua.
"Jo yhdessä kesässä silmät harjaantuvat näkemään lepakoita ilman detektoriakin. Koon perusteella ei helposti erota, onko kyseessä viiksisiippa vai pohjanlepakko, mutta korvayökön tunnistaa suurista korvista", Hartonen toteaa.
Parasta lepakoiden bongausaikaa ovat Hartosen mukaan lämpimät ja tyynet kesä–heinäkuun illat ja yöt. Lepakoita, varsinkin pohjanlepakkoa, voi havaita vielä syyskuussa etenkin, jos illat ovat lämpimiä. Iltojen hämäryyden takia lepakoiden näkeminen on kuitenkin vaikeampaa kuin alkukesästä. Sateisella ja tuulisella säällä lepakoita ei juuri näe.
Lepakot pyydystävät yhden hyttysen kerrallaan, mutta yön aikana niitä voi joutua saaliiksi parikin tuhatta.
