Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Sairastumisen jälkeen Niina Tuikalle lähetettiin paljon lahjoja. ”Mietin vain, että kenelle ne testamenttaan. En olisi edes jaksanut hakea niitä postista”, sanoo Tuikka. Kannattaa kysyä, miten sairastunutta läheistä voisi parhaiten auttaa, hän neuvoo.

Kun luulee kuolevansa, toiveet loppuelämälle ovat yllättävän pieniä, sanoo syövästä toipunut 32-vuotias Niina

Teksti:
Kaisa Viljanen
Kuvat:
Eveliina Vuorma
Julkaistu: 15.8.2024
|
Muokattu: 19.9.2024
Syöpä ei ole taistelu, jonka ihminen voittaa tai häviää, rintasyövän kokenut Niina Tuikka sanoo. Sairastunut kaipaa tukea, mutta säälillä ei tee mitään.

Headhunter soitti keväällä 2021 ja tarjosi töitä. Niina Tuikka oli tuolloin 28-vuotias muotoilujohtaja. Käytännössä hän kuitenkin eli ihan toisenlaista arkea keskellä rintasyöpähoitoja.

”Laitoin peruukin päähän ja vedin läpi monikierroksisen rekryprosessin. Jälkikäteen en oikein edes muista, mitä haastatteluissa puhuin. Kerroin syövästä vasta juuri ennen kuin otin paikan vastaan.”

Työt Tuikka aloitti kevennetysti syksyllä 2021.

Diagnoosi oli tullut vuotta aiemmin. Syksyllä 2020 Tuikan vasemmasta rinnasta löytyi iso patti. Alle 30-vuotiaalla syöpä on harvinainen. Lääkärikin arveli, että tuskin kyse on mistään vakavasta.

Rintasyöpädiagnoosia oli vaikea käsittää.

”Olin niin shokissa, etten tuntenut oikein mitään. Muistan, että pyysin lääkäriä lähettämään laskun käynnistä, sillä en enää muistanut pankkikorttini koodia.”

Tuikan mieleen on jäänyt, miten hellästi sairaanhoitaja silitti hänen kättään.

”Kun soitin uutiset äidille, hän vain huusi. Siinä kuului kauhu, epätoivo ja epäusko. En ole koskaan kuullut hänestä lähtevän sellaista ääntä.”

Aluksi Tuikka sai pahimpia mahdollisia uutisia. Kasvain oli massiivinen ja aggressiivinen. Varjoainekuvauksesta näkyi, että syöpäsolut olivat levinneet ympäri kehoa, eikä ennuste ollut hyvä.

Tuikka ehti suunnitella omat hautajaisensa. Puolisonsa kanssa hän listasi asiat, joihin pari käyttäisi viimeiset hetkensä.

”Halusin vain mennä mökille ja hengata koiran kanssa. Jos luulee kuolevansa, siinä hetkessä elämän toiveet ja tavoitteet eivät olekaan enää niin mahtipontisia.”

Levinneisyystutkimus oli kuitenkin mennyt pieleen. Kuolemanpelon tilalle tuli käsittämätön helpotus siitä, että syöpä voitaisiinkin ehkä parantaa. Lääkärit sanoivat, että Tuikkaan käytettäisiin kaikki ”tykit”, mitä syöpää vastaan on olemassa.

”Kuolemantuomion peruuntumisen jälkeen kesti silti pari vuotta ennen kuin pystyin uskomaan, että voin toipua.”

Syöpä täyttää arjen

Syövän sairastamisesta tulee helposti kokopäivätyö. Tarvittiin vain yksi puhelinsoitto pomolle, ja yrityksen johtoryhmään kuulunut Tuikka jäi pois töistä noin vuodeksi.

Sairaalassa saattoi kulua kahdeksan tuntia päivässä. Oli hoitojen valmistelut, erilaiset perinnöllisyystutkimukset, sairaan rinnan ja kainalon leikkaus, haavahoidot, rinnan rekonstruktio, kemoterapia, sädehoidot, vasta-ainehoidot, hormonihoidot, terapia, fysioterapia, toisen rinnan poisto ja rekonstruktio. Intensiivisin hoito kesti vajaan vuoden.

”Syöpä on siitä outo, että sen saava voi tuntea olonsa terveeksi, mutta kun hoidot alkavat, tulee todella kipeäksi. Sairastamisessa tasapainoillaan sen välillä, mikä tappaa syövän, mikä koko ihmisen.”

Oli vaikea tottua siihen, ettei arki enää ollut omissa käsissä. Sairaudelle oli pakko antautua. Eräs hoitaja neuvoi Tuikkaa annostelemaan huolehtimista ja keskittymään elämään hoitojakso kerrallaan.

”Väsyneimpinä hetkinä ajattelin, että minun täytyy jaksaa vain kävellä sairaalan ovesta sisään, ja muut hoitavat loput.”

Tuikka on kahden koululaisen bonusäiti. Pahimman pahoinvoinnin ajat Tuikka vietti vanhemmillaan, sillä hän ei halunnut kuormittaa puolisoaan, jolla oli jo lapset ja koti hoidettavanaan.

Vanhempien luona äiti petasi sänkyyn Tuikan lapsuuden suosikkilakanat ja tarjoili kurkkua ja vesimelonia kristalliastioista.

Voivottelu ei auta

Syöpä koskettaa suoraan tai välillisesti valtavaa joukkoa suomalaisia. Jokainen tapaus on ainutlaatuinen, eikä oikeaa tapaa sairastaa ole olemassa.

Niina Tuikan mielestä puhe syövästä ”taisteluna” tulisi lopettaa.

”Syöpä ei ole taistelu, jonka ihminen joko voittaa tai häviää. Sellainen puhe on todella alhaista”, hän sanoo.

”Jos jotkut siinä taistelevat, niin syöpä ja lääketiede. Ihminen vain kulkee mukana. Onko syöpään kuoleva muka hävinnyt luuseri? Joillain vain on paska tuuri.”

Nuori syövän kokenut muistuttaa muita elämän arvaamattomuudesta. Tuikkaa rasitti kaikki se sääli ja hyvää tarkoittava ”lässytys”, jota hän sai osakseen. Se ravisteli itsenäisen ja pystyvän naisen koko minuutta.

”Yksi kipeimmistä asioista syövässä oli, että menetin monta ystävää.”

”Minut alettiin nähdä vain syövän kautta. En ole mikään syöpä-Niina, vaan haluan, että minua kohdellaan samana fiksuna, elämäniloisena ja pystyvänä tyyppinä kuin ennenkin.”

Syöpään sairastunut ei hyödy voivottelusta vaan myötätunnosta – usein myös konkreettisesta avusta kukkalähetysten sijaan.

”Yksi kipeimmistä asioista syövässä oli, että menetin monta ystävää. Asia oli heille ilmeisesti liian rankka, ja he halusivat sulkea syövän myötä myös minut pois elämästään.”

Jotkut eivät enää uskaltaneet vitsailla Tuikan kuullen ja paheksuivat hänen mustaa huumoriaan.

”Se oli kuitenkin minun syöpäni, ja päätän itse, miten siitä puhun. Jos ei tiedä, mitä sairastuneelle voi sanoa, siitä kannattaa kysyä suoraan.”

Tuikalle oli erityisen tärkeää, että puoliso suhtautui häneen ihan kuten ennenkin.

”Mies ei koskaan kohdellut minua sairaana parkana, vaan sai minut tuntemaan oloni ihanaksi myös silloin, kun minusta ei siltä tuntunut.”

Lähimpien ystävien ja perheen kanssa yhteys vain tiivistyi.

Elämä jatkuu

Intensiivisten hoitojen loputtua kolme vuotta sitten Tuikka alkoi hiljalleen raivata elämästään syövästä muistuttavia asioita. Hän esimerkiksi myi kaikki hoitojen aikana käyttämänsä vaatteet.

Kaikkea ei kuitenkaan voi sulkea pois. Kysymystä biologisten lasten hankkimisesta Tuikka on joutunut pohtimaan paljon. Nyt on kuitenkin hyvä näin.

”En kuitenkaan ajattele sitä, mitä kaikkea olen menettänyt, vaan sitä, että olen elossa. Kuolemanpelon jälkeen ei jaksa surra hiusten ja rintojen menetystä. Olin valmis antamaan pakaratkin, jos vain saisin elää.”

Syöpä muistuttaa itsestään vielä erilaisilla tuntemuksilla, ja kontrollikäynnit ja hormonihoidot jatkuvat.

Pääosin Tuikka voi kuitenkin oikein hyvin, jaksaa liikkua ja nauttii taas täysillä työstään. Hänestä on yhä häkellyttävää, että uudet rinnat rakennettiin omasta selkälihaksesta.

Hiljattain Tuikka perusti kokeneiden tekoälyasiantuntijoiden kanssa Renessai-nimisen tekoälyn strategiseen hyödyntämiseen perehtyneen yrityksen. Sairastuminen antoi rohkeutta hypätä uuteen, vaikka Suomen taloudella meneekin huonosti.

”Olen selvinnyt syövästä. Mikä yrityksen perustamisessa voisi mennä pahemmin pieleen?”

Roosa nauha tukee syöpätutkimusta

  • Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräyksellä tuetaan kotimaista syöpätutkimusta. S-ryhmä on yksi keräyksen pääkumppaneista.
  • Tänä vuonna teemana ovat keuhkosyövät ja kampanjan slogan on Anna toivon elää.
  • Tämän vuoden Roosa nauhan on suunnitellut Vesterinen yhtyeineen.
  • Roosa nauhoja myyvät Prismat, S-marketit, Salet, Alepat, Food Market Herkku, ABC:t, Sokokset ja Emotionit.
  • Kampanja on käynnissä 19.9.–30.11.2024. Roosa nauha -päivää vietetään 4.10.

Lue myös