Kanakuiskaaja Vincent Klutse kuulee kanan kotkotuksesta, milloin se on onnellinen

Ennen kuin Vincent Klutse avaa Ilmajoella sijaitsevan Saunamäen kanalan oven, hän koputtaa siihen muutaman kerran ja odottaa. Se kertoo linnuille, että joku on tulossa, eikä tulijaa tarvitse pelätä.

Kun Klutse hetken kuluttua avaa oven, käy kanalassa kuhina. Linnut tepastelevat tervehtimään tuttua tulijaa, mutta Klutse on liikkumatta ja keskittyy kuuntelemaan.

”On tärkeää kuunnella, mitä linnut viestivät. Jos kanoilla on esimerkiksi kylmä, ne itkevät. Se on niin kova ja korkea ääni, että tekisi mieli laittaa jotakin korvien suojaksi. Silloin tiedän, että kanalan lämpötilaa täytyy nostaa”, Klutse kertoo.

Hän tietää kanan äänestä ja käytöksestä, milloin se voi hyvin. Klutsen mukaan iloisen ja hyvinvoivan emobroilerin tunnistaa äänestä ja eleistä: se kotkottelee aktiivisesti ja kävelee ylpeästi kuin kuningatar.

Hyvinvoiva kana myös munii tasaisesti. Jos kana on sairas tai voi kovin huonosti, se ei muni ollenkaan. Kanalla on aivan erityinen ääni juuri ennen munimista, Klutse kertoo. Sitten hän osoittaa kanojen joukossa tepastelevia kukkoja.

”Ne ovat kuin teini-ikäisiä poikia. Ne kutsuvat kanoja rehun äärelle ruokailemaan ihan samalla tavalla kuin teinipojat kutsuvat tyttöjä ravintolaan syömään.”

Klutsen ura kanojen parissa sai alkunsa 40 vuotta sitten Ghanan pääkaupungissa Accrassa. Hän heräsi pikkupoikana aamuisin isoisänsä kukon kiekumiseen ja tarkkaili, miten isoveli hoiti omaa kanalaansa. Se sijaitsi Klutsen perheen suurella pihalla. Vincent pääsi toisinaan auttamaan veljeään kanalan töissä.

Kanat kiehtoivat nuorta Klutsea. Hän päätyi opiskelemaan maatalousoppilaitokseen, jossa kertoo oppineensa paljon kanoista.

”Yliopistossa päätin, että vietän loppuelämäni kanojen kanssa."

”Kun sitten siirryin opiskelemaan Accrassa sijaitsevaan Legonin yliopistoon, minulla olikin jo oma kanala. Siellä kasvoi kerrallaan noin sata broileria, jotka möin juhlaruoaksi esimerkiksi joulun ja ramadanin aikaan”, Klutse muistelee.

Yliopiston vaihto-ohjelma kuljetti Klutsen vuonna 1992 Suomeen Ilmajoen maatalousoppilaitokseen. Sen jälkeen Klutse jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa, josta hän valmistui kotieläintieteen agronomiksi vuonna 1998. Ja sille tielle Klutse jäi: hän on asunut Suomessa yli 30 vuotta.

”Yliopistossa päätin, että vietän loppuelämäni kanojen kanssa. Olen utelias kuin kana. Tein lopputyönikin munivista kanoista.”

Nykyään Klutse viettää arkipäivänsä huomattavasti suuremmissa kanaloissa kuin nuoruudessaan Ghanassa. Hän kiertää Atrian nuorikkokasvattamoissa ja emobroileritiloilla varmistamassa, että linnut voivat hyvin. Yhdessä kanalassa saattaa olla jopa tuhansia lintuja.

Kun Klutse menee kanalaan, hän kävelee kaikessa rauhassa ympäriinsä lintujen joukossa. Kanalassa hänellä ei ole kiire mihinkään.

”Kanalassa on tuhansia lintuja, mutta katson niistä jokaista. Muuten en huomaisi, jos jollakin linnulla on asiat huonosti.”

Kenttäpäällikkönä työskentelevä Klutse pitää huolen esimerkiksi siitä, että kanalassa on oikea lämpötila, kosteus ja hyvä ilmanlaatu, ja että linnut eivät kärsi sairauksista tai muista vaivoista. Klutse tulkitsee niin hyvin kanojen ääntä ja eleitä, että on saanut leikkisän lempinimen kanakuiskaaja. Hän on lempinimestään ylpeä.

”En voi sanoa tietäväni kanoista kaikkea, sillä opin työssäni jatkuvasti uutta. Mutta paljon minä tiedän. Olen kävelevä kanapedia”, Klutse sanoo ja viittaa Wikipediaan.

Työ kanojen parissa on vienyt Klutsen ympäri maailmaa. Hän on työskennellyt Ghanan ja Suomen lisäksi Nigeriassa, Jordaniassa, Valko-Venäjällä, Ruotsissa ja Tanskassa. Klutse huomauttaa, että kana on eläinlajina samanlainen joka paikassa.

”Kaikki kanat ovat valkoisia, niillä on nokka ja kaksi jalkaa. Mutta broilerinlihan tuotanto on monissa maissa hyvin erilaista kuin Suomessa. Meillä eläinten terveydestä ja hyvinvoinnista pidetään ihan eri tavalla huolta kuin monessa muussa maassa.”

"Suomessa kanoja pyritään hoitamaan niin hyvin, ettei tauteja tule, eikä antibiootteja tarvita."

Useassa Euroopan maassa on tavallista käyttää antibiootteja broilerinlihan tuotannossa. Muualla maailmassa pyritään vähentämään antibioottien käyttöä, mutta Suomessa broilereille ei ole käytetty antibiootteja yli kymmeneen vuoteen, sillä taudit ovat kotimaisissa kanaloissa erittäin harvinaisia.

Klutsen mukaan Suomessa kanoja pyritään hoitamaan niin hyvin, ettei tauteja tule, eikä antibiootteja tarvita. Se vaatii tarkkuutta ja hyvää hygieniaa. Klutse menee kanalaan aina suihkun kautta ja saunoo ainakin viisi kertaa viikossa.

”Käyn yhteensä noin kymmenellä eri broileriemotilalla, ja aina, kun tulen tilalta, menen saunaan. Haluan varmistaa, että minun kauttani tiloille ei kulkeudu minkäänlaisia tauteja. Lisäksi pukeudun kanaloihin mennessäni aina kunkin tilan omiin vaatteisiin ja kenkiin.”

Klutsen kotimaassa Ghanassa syödään paljon kanaa. Se on suosituin ravinnoksi käytettävä liha, Klutse kertoo. Ghanan väestöstä noin parikymmentä prosenttia on muslimeja, jotka eivät syö lainkaan sianlihaa. Naudanlihaa tuotetaan vähän. Kana on edullista, ja sitä ostetaan toreilta ja marketeista.

Kananliha on myös Klutsen lempiruokaa. Hän kokkaa sitä usein ghanalaisittain. Klutse keittää kanankoipien kanssa maapähkinäsoosin, jonka hän maustaa inkiväärillä, chilillä ja valkosipulilla. Suomalainen ruoka on hänen makuunsa turhan miedosti maustettua.

Klutselle on tärkeää pitää huolta siitä, että kanaloiden olosuhteet ovat kunnossa.

”Kun kana voi hyvin, sen lihakin maistuu paremmalta. Jos kana on koko ajan vihainen tai stressaantunut, sen lihakset supistuvat, mikä voi vaikuttaa lihan laatuun.”

Klutse vaikuttaa tekevänsä työtään intohimolla – ja nauttivansa siitä.

”Kun olen kanalassa, olen vähän kuin kotona Ghanassa. Kanalan 22 asteen lämpötila muistuttaa minua synnyinmaastani.”