Prahanrottakoira Lucas, 3, ja keeshond Leksu, 6, hoitavat yhdessä kahden ihmisen ja kahden koiran taloutta omakotitalossa Oulussa.
Normaaliarjessa kaksikolla on paljon tehtävää. Aamulla ihmiset pitää saada lähtemään ajoissa töihinsä. Päivän aikana koirat vastaavat talon turvallisuudesta sekä keittiön ja olohuoneen kunnossapidosta.
”Aamuisin herätän oman ihmiseni puoli kahdeksalta. Yleensä pussaan häntä ja ehkä vingun vähän”, Lucas kertoo.
Lucas on koirien osaston päällikkö, vaikka on Leksu-rouvaa nuorempi ja 13 kiloa kevyempi.
Ihminen jää kotiin!
Maaliskuun puolivälissä tapahtui jotakin ihmeellistä: Ihmisistä toinen jäi päiviksi kotiin! Lucas on vakuuttunut, että syynä on hänen rakkautensa. Ei sitä mikään virus aiheuttanut.
”Rakastan ihmistäni niin syvästi, että haluan olla hänen kanssaan aina. Ihmiseni on ihmeellinen, ja tunne on molemminpuolinen”, Lucas huokaa.
Oi ihanuutta.
Nyt Lucas, Leksu ja ihminen käyvät pitkillä lenkeillä. Aamupalat ja lounaat syödään joka päivä yhdessä.
”Ulkona lenkillä saadaan välillä juosta vapaanakin”, Lucas intoilee.
Sen Lucas on huomannut, että lenkki raikkaassa ulkoilmassa väsyttää ihmistä. Lenkin jälkeen pitää levätä yhdessä. Joskus pieni koirakin ehtii ummistamaan silmänsä sohvalla.
Illalla tehdään toinen pitkä lenkki. Että onkin tullut taas hirveästi nuuskuteltavaa ja merkkailtavaa! Ihmiset eivät arvaa, miten valtavasti tähän aikaan vuodesta tulee uutisia. Suloisilta nartuilta tulee jatkuvasti It’s a Match! -viestejä.
Tuplahommat
Kun ihminen on kotona jatkuvasti, koirien hommat ovat tuplaantuneet. Sen Lucas ja Leksu ovat jo huomanneet.
”Pakko myöntää, että välillä toivoisin ihmisen vain istuvan sohvalla”, Lucas sanoo.
Vaikka on ihanaa, että ihminen on koko ajan läsnä, se tarkoittaa myös sitä, että oma aika on käynyt vähiin.
Aikaisemmin Lucas ja Leksu jatkoivat aamupäivällä uniaan, kun ihmiset olivat lähteneet kotoa. Nyt unista ei tule mitään, kun ihminen hääräilee ympäriinsä.
Koiruuksiakaan ei voi tehdä kuten ennen.
”Lucas, muistatko, kuinka kävit aina tarkastamassa, että olisiko ihminen jättänyt sinulle yllätyksen jonnekin - vaikka kengän? Ja toisinaan makuuhuoneen ovi oli jätetty auki ihan meitä varten”, Leksu huokaa.
”Silloin saatoimme myös yhdessä etsiä yllätyksiä keittiöstä. Sinä osaat niin taitavasti ottaa pussin siitä tuoksuvasta pöntöstä! Yhdessä saimme levittää pussin sisällön lattialle ja perata yllätykset esiin”, Lucas jatkaa.
Entä koronan jälkeen?
Onhan se mahtavaa, että ihminen on aina kotona, mutta koirat epäilevät, ettei sellainen onni voi jatkua ikuisesti.
Tulevaisuus mietityttää. Entä, jos ihminen ei enää osaa palata entiseen itsenäiseen elämäänsä?
”Ihmiselle voi olla järkytys, kun hän joutuu olemaan koko päivän ilman meitä. Olemme ajatelleet ehdottaa, että olisi hyvä harjoitella yksinoloa. Ettei hyvin opittu asia pääse unohtumaan”, Lucas ja Leksu pohtivat.
