Suomalaisten pitää hyväksyä vieraskieliset asiakaspalvelijat, sanoo asiantuntija

Good morning!

Helsinkiläisen La Famiglia -ravintolan takahuoneesta kaikuu iloinen aamutervehdys. Suomesta, Filippiineiltä, Nepalista, Turkista ja Etiopiasta kotoisin olevat työntekijät toivottavat toisilleen hyvät huomenet englanniksi. Se on myös ravintolan työkieli.

Salissa tarjoilijat palvelevat pääosin suomeksi. Nepalista Suomeen muuttanut Kiran Aryal, 44, opetteli uuden kielen kahdessa vuodessa. Aryalin suomi on niin sujuvaa, että asiakkaat ymmärtävät.

Aina näin ei ole. Joillekin suomalaisille asiakaspalvelijan heikko suomen kielen taito on ongelma. Joskus kyse on asenteista, toisinaan huolesta, ettei saa viestiään perille vieraalla kielellä.

La Famigliassa lounastavat helsinkiläiset Seija Flink, 57, ja Raili Välikauppi, 69, asioivat mielellään myös englanniksi. Silti heiltä riittää ymmärrystä myös niille, jotka toivovat saavansa palvelua suomeksi. Ystävysten mielestä vuorossa tulisi olla ainakin yksi suomen kieltä osaava.

”Tämä on myös turvallisuuskysymys, sillä ihmisillä on nykyään paljon allergioita. Ruokalistoihin voisikin lisätä QR-koodit, joista voisi lukea raaka-aineista enemmän”, kertoo Välikauppi.

Suomalaisten tulee tottua siihen, että ravintoloissa, matkailualalla ja kaupassa palvelua ei tulevaisuudessa aina saa suomeksi. Näin totesi Matkailu- ja ravintola-alan etujärjestön Maran toimitusjohtaja Timo Lappi Helsingin Sanomissa maaliskuussa, kun kielikeskustelu kävi kuumana eduskuntaa myöten.

Sekä työelämän että asenteiden on muututtava, sanoo myös vanhempi yliopistonlehtori Markku Sippola Helsingin yliopistosta.

”Meidän pitäisi muuttaa asennoitumista, jotta hyväksyisimme asiakaspalvelijoiksi nekin, jotka eivät osaa suomea kovin hyvin. Tarvitsemme asiakaspalvelijoita, jotka osaavat asiansa. Kielitaito ei ole aina se relevantein asia”, Sippola sanoo.

Suomen kielitaitovaatimukset ovat liian tiukat, toteaa myös kenialaistaustainen tutkija Quivine Ndomo Jyväskylän yliopistosta. Ndomo tutki suomen kielen ja työllistymisen yhteyttä väitöskirjassaan.

S-ryhmän työpaikoissa monissa tehtävissä, esimerkiksi kokkina ja keittiöpäällikkönä, voi toimia, vaikka ei osaisi suomea. Asiakaspalvelutyötä tekeviltä vaaditaan vähintään englannin kielen taitoa.

”Ravintolassa on useita tapoja tulla ymmärretyksi, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan. Itse käytän Google Lens -sovellusta, jos en ymmärrä.”

Kielitaitovaatimukset ovat Ndomon mukaan turhan kovia myös muilla kuin palvelualoilla. Vaikka työ sujuisi englanniksi, työnhakijalta saatetaan vaatia suomen osaamista kahvihuonekeskusteluita varten.

Ndomo haastatteli väitöskirjaansa 51:tä maahanmuuttajaa EU:n ulkopuolelta. Tutkijan mukaan maahanmuuttajista muokataan Suomen työmarkkinoille alisteista työvoimaa – tahallaan. Kieltä käytetään Ndomon mukaan usein tekosyynä, kun korkeasti koulutettua työvoimaa ei haluta palkata koulutustaan vastaavaan työhön Suomessa.

”Välillä on vaikea tietää, onko kyse syrjinnästä, vai onko kielivaatimus oikeutettu. Kieltä käytetään myös aseena tilanteissa, joissa se ei ole tarpeen.”

Ndomon mukaan osa Suomeen muuttaneista kokee, että uuden kielen opiskelu on turhaa. Kielitaito ei takaa työllistymistä eikä virheettömän kielitaidon hankkiminen ole mahdollista parissa vuodessa.

”Jos työllistyminen on epävarmaa, miksi opiskella kieltä, jota ei muualla maailmassa tarvita? Olen kuullut, että maahanmuuttaja on opiskellut mieluummin ruotsia. Sitä voi käyttää kahdessa maassa.”

Tulevaisuudessa kielirajat todennäköisesti liudentuvat entisestään. Tekoäly tarjoaa mahdollisuuksia muun kielisten ymmärtämiseen. Ndomo muistelee kurssia, jolla oli ainoa, joka ei osannut suomea.

”Käytin apuna Google-kääntäjää, joka nauhoitti ja käänsi kielen ymmärrettävään muotoon. Ymmärsin riittävästi.”