Nimitys lohikäärmehedelmä johtuu erikoisen näköisestä hedelmäpuusta, jossa pitaija kasvaa. Ulkonäöltään näyttävä pitaija muistuttaa jättiläiskäpyä tai piikitöntä kaktushedelmää.

Lajikkeista on erilaisia muunnoksia, mutta tavallisesti pitaijan kuori on punertava, ja sitä somistavat liuskeiset vihertävät ”suomut”. Halkaisu paljastaa kauniin vaalean, toisinaan punaisen hedelmälihan, jota mustat syötävät siemenet täplittävät. Kuorta ei syödä.

Mieto mutta aromaattinen

Maultaan pitaija on mieto mutta aromaattinen, ja se on parhaimmillaan hieman viilennettynä. Joku maistaa pitaijassa kiiviä, toinen kurkkua ja kolmas melonia.

Lempeää hedelmää voi terästää sitruuna- tai limettimehulla. Aikuisten jälkiruokaan sopii mausteeksi myös tilkka sitruslikööriä.

Pitaija on parhaimmillaan hieman viilennettynä.

Kaunis kuin koru

Eksoottinen pitaija on verraton koristamaan vaikkapa juustotarjotinta. Hedelmäsalaattiin paloiteltuna pitaija tekee jälkiruoasta juhlavan, mutta hedelmälihan voi myös lusikoida kuorestaan suoraan suuhun.

Palloraudalla koverrat pitaijasta kivan näköisiä palloja vaikkapa aamuiseen tuorepuuroon. Hedelmästä saa näyttäviä lohkoja ja viipaleita brunssitarjottimelle muiden hedelmien joukkoon. Kokeile myös jäätelön kanssa tarjottavana salsakastikkeena.

Vähäenerginen lohikäärmehedelmä sisältää 50 kcal/100 g sekä B-, C- ja E-vitamiinia, rautaa, fosforia ja kalsiumia. Parhaiten pitaija säilyy viileässä, +8–12 asteessa.