Jopa vieraille puhuminen saattaa jännittää – siksi koululaisille opetetaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja

Esiintyminen, kokeet ja toisille ihmisille puhuminen. Ne ovat asioita, jotka jännittävät nuoria kouluympäristössä kaikkein eniten, tietää Mieli Suomen Mielenterveys ry:n asiantuntija Riikka Nurmi.

Nurmi on yksi niistä henkilöistä, jotka kiertävät ympäri Suomea kouluttamassa opettajia antamaan tunne- ja vuorovaikutusopetusta oppilailleen. Mieli ry on tehnyt koulutustyötä jo parikymmentä vuotta. Nurmi toivoo, että kaikilla yläkoulun opettajilla olisi riittävät taidot kohdata oppilaansa mielenterveyttä tukevalla tavalla.

”Tunne- ja vuorovaikutustuntien tavoite on, että nuoret voisivat paremmin ja kokisivat itsensä hyväksytyiksi sellaisina kuin he ovat”, Nurmi sanoo.

Hän uskoo, että tunnit antavat nuorille myös kykyä ylläpitää omaa mielenterveyttään.

”Elämästä saa enemmän irti, kun osaa käsitellä omia tunteita.”

Vantaan Peltolan yläkoulun resurssiopettaja Anne Huttunen pitää oppilaille tunne- ja vuorovaikutustunteja. Hänen mukaansa tunne- ja vuorovaikutusopetusta tarvitaan, sillä se parantaa kouluhyvinvointia, joka ei ole Suomessa järin hyvällä mallilla.

”Meillä on paljon koulupudokkaita ja oppilaita, jotka voivat huonosti”, Huttunen sanoo.

Hän kertoo, että tunne- ja vuorovaikutustunti alkaa Peltolan koulussa useimmiten rauhoittumalla. Apuna käytetään esimerkiksi musiikkia tai hengitysharjoituksia.

”On hieno kokemus, kun menen levottomaan luokkaan ja yhtäkkiä kaikki rauhoittuvat.”

Yhdellä oppitunnilla ehditään useimmiten tehdä muutamia harjoituksia. Huttunen ohjaa esimerkiksi keskustelu- ja pohtimisharjoituksia sekä toiminnallisia tehtäviä. Toisinaan hän jakaa oppilaille faktatietoa vaikkapa siitä, missä kohtaa kehoa tietty tunne tuntuu.

Elämästä saa enemmän irti, kun osaa käsitellä omia tunteita.

Harjoituksia voidaan tehdä yksin, pareittain tai ryhmissä. Huttusen tavoitteena on saada aikaan keskustelua, mutta hän tietää, että aina se ei onnistu.

”Jos on luokkia tai oppilaita, jotka eivät halua puhua, voi tunteista myös kirjoittaa tai piirtää.”

Samat harjoitteet eivät sovi kaikille luokille, joten opettajan on osattava kuunnella oppilaita ja soveltaa.

Kun Huttunen aloitti tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamisen, eivät kaikki oppilaat innostuneet aiheesta. Nyt tunteihin on jo totuttu, hän sanoo.

”On tärkeää selittää oppilaille, miksi opetamme näitä taitoja. Moni oppilas on sanonut minulle, ettei osaa puhua tunteista mutta opettelisi sitä mielellään. Nuoret huomaavat, että näistä taidoista on elämässä ihan oikeasti hyötyä.”

Huttunen muistuttaa, että tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä myös koulun jälkeisessä elämässä.

”Ne ovat taitoja, joita meistä jokainen tarvitsee esimerkiksi työelämässä. On tärkeää osata kuunnella itseään ja toista ihmistä.”

Peltolan koulun lähes 700 oppilaasta jokainen saa tunne- ja vuorovaikutusopetusta. Huttunen sanoo sen näkyvän muun muassa siinä, että suuressa koulussa on suhteellisen rauhallinen ilmapiiri.

”Oppilaat ovat aktiivisia, ja parhaillaan meillä on kehitteillä oppilaiden oma, yhteisöllinen hyvinvointiryhmä. Uskon, että lisäksi kynnys avun hakemiseen on madaltunut. Oppilaat puhuvat asioista hyvin avoimesti ja hakevat rohkeasti apua koulukuraattorilta ja -psykologilta tarvittaessa.”

Mieli ry:n Riikka Nurmi muistuttaa, että vaikka nuorten haasteita puhutaan paljon, voi suurin osa nuorista kuitenkin hyvin – kouluterveyskyselyn mukaan jopa paremmin kuin aikaisemmin. Ongelma on kuitenkin se, että tietty osa nuorista voi entistä huonommin.

Ahdistus kuuluu ihmisen kehitykseen. Sen sietämiseen on kuitenkin olemassa keinoja, joita voi harjoitella.

Nurmi sanoo, että kaikkien nuorten on tärkeää saada tietoa esimerkiksi siitä, että ahdistus on normaali tunne, jonka kokeminen murrosiässä on yleistä, eikä siitä tarvitse huolestua.

”Ahdistus kuuluu ihmisen kehitykseen. Sen sietämiseen on kuitenkin olemassa keinoja, joita voi harjoitella.”

Nurmi muistuttaa, että mielenterveydessä on kyse myös myönteiseksi koetuista asioista.

”Koulun tulisi olla paikka, jossa koetaan yhteenkuuluvuuden ja ilon tunteita. Lopulta tunne- ja vuorovaikutustaitojen opetuksessa on kyse oman mielenterveyden vahvistamisesta, oli ongelmia tai ei. Olemme hyvän olon, ilon ja yhteenkuuluvuuden asialla.”