Pia Sundell ja Silve Serenius-Sirve neuvovat kehumaan nuorta aina, kun hän tekee jotakin yhteiseksi hyväksi.

Kuulumisia voi kysyä vaikka oven ali työnnetyllä viestilapulla – Teini-ikäisten vanhemmilta vaaditaan sinnikkyyttä

Teksti:

Leena Lukkari

Kuvat:

Panu Pälviä

Julkaistu: 16.7.2021

Muokattu: 29.3.2022

Omat haasteensa teini-ikäisten ja heidän perheidensä elämään tuo korona-aika. Lastensuojelujärjestö Barnavårdsföreningenin ammattilaiset toivovat, että poikkeusajan jälkiä alettaisiin korjata nopeasti. Monet, heikommassa asemassa olevat nuoret tippuivat turvaverkkojen ulkopuolelle.

Vanhemman pitäisi olla kuin muuri, joka ottaa nuoren tunteet vastaan ja pysäyttää ne siihen.

Näin kuvailee teini-ikäisen vanhemman roolia lastensuojelujärjestö Barnavårdsföreningenin toiminnanjohtaja Pia Sundell.

Nuoren stressihormonien tasot ovat luonnostaan koholla, mikä aiheuttaa tunnekuohuja ja ylireagoimista vaikkapa vanhemman sanomisiin tai ilmeisiin.

Riidoilta harvoin vältytään, mutta turhia nekään eivät ole.

Barnavårdsföreningenin psykologi Silve Serenius-Sirve muistuttaa, että itsekkyys on nuorelle keino irtautua vanhemmistaan. Se on hyvin tärkeä osa nuoren kehitystä.

Jos vanhemmalta palaa pinna, on tärkeää pyytää nuorelta anteeksi. Se opettaa nuorta käsittelemään vaikeitakin tunteita. Hyvä esimerkki opettaa myös empatiaa.

Kömpelökin lähestyminen on hyvä

Nuorten vanhemmilta vaaditaan myös sinnikkyyttä. Erityisesti sitä tarvitaan, jos keskusteluyhteys nuoreen katkeaa.

”Kuulumisia pitää kysyä yhä uudestaan, vaikka vastausta ei tulisi. Tarvittaessa voi lähettää vaikka WhatsApp-viestejä tai pistää lappua huoneen oven alta”, Serenius-Sirve sanoo.

”Kuulumisia pitää kysyä yhä uudestaan.”

Kun nuori sitten tekee lähestymisyrityksen, vaikka kömpelöstikin, aikuisen täytyy siihen tarttua, ammattilaiset neuvovat.

Sundell ja Serenius-Sirve ovat työssään aktiivisesti tekemisissä teini-ikäisten ja heidän perheidensä kanssa. Barnavårdsföreningen tarjoaa nuorille ja heidän vanhemmilleen kursseja, keskusteluryhmiä ja luentoja.

Nuorta kannattaa kehua aina, kun mahdollista

Myös korona-ajasta normaalimpaan elämään siirtyminen voi tuoda haasteita, kun nuoren elinpiiri jälleen laajenee. Vanhemman huoli voi kasvaa, kun nuori ei olekaan enää kätevästi kotona valvottavissa. Se saattaa johtaa sääntöjen kiristämiseen.

”Vanhemman on hyvä kertoa nuorelle, että kyse ei ole rangaistuksesta vaan huolesta. Se saattaa helpottaa sääntöjen hyväksymistä.”

Säännöistä voidaan keskustella yhdessä. Esimerkiksi kotiintuloaikaa voidaan katsoa ehkä uudestaan, jos nuori sitoutuu pitämään vanhemmat ajan tasalla menemisistään.

Serenius-Sirve neuvoo vanhempia harrastamaan ”hyvän kyttäämistä”.

”Eli nuorta kannattaa kehua aina, jos hän tekee jotain yhteiseksi hyväksi, vaikkapa tuo tiskit huoneestaan tiskipöydälle.”

Väkivaltaan on aina puututtava

On tilanteita, joihin vanhempien olisi aina hyvä puuttua. Jos nuori joutuu tekemisiin virkavallan kanssa, jää kiinni päihteistä tai näpistyksestä tai vanhempi havaitsee merkkejä väkivallasta, on aikuisen tehtävä tehdä selväksi, että niin ei voi jatkua.

”Se ei tarkoita, että peli on menetetty ja nuoren elämä on pilalla. Vanhemman on tärkeää katsoa kauemmas ja valaa nuoreen uskoa, että elämä kantaa”, Sundell kuvailee.

”Lapset ja nuoret pitäisi nähdä investointeina, ei pelkästään kustannuksina.”

Vakavatkaan haasteet eivät tarkoita, että vanhempi olisi epäonnistunut vanhemmuudessaan. Yksin ei tarvitse jäädä. Ammattilaiset osaavat ja haluavat auttaa, jos heille annetaan siihen mahdollisuus.

”Lapset ja nuoret pitäisi nähdä investointeina, ei pelkästään kustannuksina. Lapset ja nuoret eivät voi odottaa parempia taloudellisia aikoja ja seuraavaa hallituskautta. Heidän elämänsä on tässä ja nyt, joka päivä”, Sundell muistuttaa.