Rostiksen menekki yllätti kaikki – piirakoita syntyy nyt 50 000 päivässä

Turkulaisen Leipomo Rostenin linjastolta tipahtelee tasaiseen tahtiin pulleita, rukiisia piirakoita. Kaksi paria käsiä asettelee piirakoita paistopelleille vauhdikkaasti.

Leipomohallin keskellä on paistokehikoita täynnä Rostiksia, ja lisää tulee – kaikkiaan niitä valmistuu noin 50 000 kappaletta päivässä.

”Onhan tämä ihan uskomatonta”, Leipomo Rostenin toimitusjohtaja Kari Meltovaara ihmettelee.

Turkulaisleipomon kehittämä Rostis voitti tänä vuonna Suomalainen Menestysresepti -kilpailun – ja räjäytti potin. S-ryhmässä ennakoitiin, että Rostiksia myytäisiin vuonna 2020 kolme miljoonaa kappaletta. Rostikset tulivat myyntiin 25. elokuuta, ja ensimmäisen viikon aikana niitä myytiin puoli miljoona kappaletta. Leipomon puskurivarasto tyhjeni kuin pajatso.

Tällä hetkellä leivontavauhti on nelinkertainen alkuun verrattuna, eikä sekään riitä. Tavoitteena on, että viimeistään helmikuussa vauhti on ponnistettu kahdeksankertaiseksi alkuperäiseen arvioon verrattuna.

”Ja meillä kun etukäteen jännitettiin, että tilaako niitä kukaan”, huomauttaa leipomon tuotekehityksestä ja markkinoinnista vastaava Veera Meltovaara.

Rostista voisi sanoa Meksikon kautta kierrätetyn espanjalais-portugalilaisen ja siirtokarjalaisen perinneruoan rakkauslapseksi. Sen muoto tulee empanadasta, jossa puolikuun muotoisen pasteijan sisälle on leivottu runsas liha- tai kasvistäyte. Meltovaarat ihastuivat empanadaksiin kolme vuotta sitten Los Angelesissa. Karjalasta on kotoisin Rostiksen maku: Sehän muistuttaa karjalanpiirakkaa munavoilla.

Karjalasta on kotoisin myös tuotekehittäjä, ravintoloitsija Katariina Vesterisen mummo, jonka karjalanpiirakoiden maku on yksi Rostiksen esikuvista.

”Tykkään karjalanpiirakasta, mutta ilman munavoita se on vähän kuivakka. Siitä heräsi ajatus, että olisi tosi siistiä yhdistää ne samaan pakettiin! Hain kaupasta puuroainekset ja valmistin munavoin. Empanada-taikinan sijaan tein perinteisen ruistaikinan. Sitten kuoren sisään laitettiin riisipuuroa ja munavoita, ja paistetiin kunnolla”, Vesterinen kertoo suosikkipiirakoiden syntyprosessista.

Vesterinen nappaa tuotantolinjalta Rostiksen ja laittaa sen vasemmalle kädelleen. Oikean käden sormet hän asettelee piirakan reunan koloihin. Siinä ne ovat, hänen sormenjälkensä. Piirakan kolme hiukan erilaista muottia on kaiverrettu ja valettu tuotteen kehittelijän sormien mukaan.

”Kilpailussa tuomarit korostivat kautta linjan, että älkää menettäkö käsillä tehdyn ja kotikutoisuuden tuntua. Tuomaristossa istunut Kurttilan Jukka sanoi, että Rostis on ruma tuote, mutta se on sen vahvuus. Läpyskä, jonka vain suomalaiset voivat ymmärtää”, Vesterinen muistelee.

Kun Kurttila vielä vertasi rostista mämmiin, Vesteriselle tuli olo, että nyt ollaan oikealla tiellä.

”Ajattelin, että pitää saada pidettyä tämä”, hän hymyilee.

Alun perin Leipomo Rostenilla oli varattu Rostiksen tekoon kuusi työntekijää, mutta nyt niitä valmistaa jo 17 ihmistä kahdessa vuorossa. Lisääkin rekrytoidaan. Meltovaara sanoo, että seuraavaksi on hiottava tuotannon pullonkauloja, esimerkiksi pakkaamisessa.

”Me teemme ihan kaikkemme, että saisimme Rostiksia joka päivä enemmän maailmalle”, Kari Meltovaara vakuuttaa.

Hän kertoo, että jossain kohdin ensi vuotta Rostiksia löytyy myös pakastealtaasta. Riisipuuro-munavoin lisäksi ruiskuoren alla voi tulevaisuudessa olla liha- tai vegetäyte. Tai ehkä myös marjoja, ehkä sieniä. Aina kuitenkin suomalaisen ruokakulttuurin alkuperäisiä aarteita.

Vesterinen sanoo, että hänen mielestään Rostiksessa on parasta se, että tuntuu, kuin se olisi ollut aina olemassa. Sellaista voisi klassikoksikin kutsua.