Yhteishyvä

Keltainen neste roiskuu, hajonnut kananmuna vaaleanpunaisella pohjalla

paakuva 1920x1280 (1)

Näin aikuisten lelut tuovat nautintoa – fyysinen mielihyvä kiinnostaa suomalaisia entistä enemmän

Aikuisten ilot vapautuvat

Lähikuvassa lippispäinen mies, joka pitää käsissään ruohoa.

YH0324 tehdaan hyvaa verkko paakuva 2400x1350

Tuomas, 28, levittää pelloilleen kierrätyslantaa, jotta Itämeri voisi paremmin

Maanviljelijä __Tuomas Nummelan__, 28, kotipihalta on Itämeren rantaan noin sata kilometriä. Vaikka Nummelalla ei ole merinäköalaa, hän on hyvin tietoinen Itämeren ongelmista ja maatalouden osuudesta niihin.

Itämeressä on liian paljon ravinteita, jotka aiheuttavat rehevöitymistä. Se puolestaan johtaa leväesiintymiin ja pohjaeliöitä tuhoaviin happikatoalueisiin.

Merkittävä osa vesistön liikaravinteista tulee maataloudesta. Kasviviljelytilaa hoitava Nummela haluaa olla osa ratkaisua, ei ongelmaa.

Tuomas Nummela on Kärkölässä sijaitsevan Ala-Nummelan tilan kahdeksas isäntä. Tila ja sen pellot ovat olleet Nummelan suvun omistuksessa vuodesta 1796. Entisistä ajoista muistuttavat vanha navetta ja piharakennus. Sen katolla olevalla isolla vellikellolla soitettiin pellolla työskenteleviä palkollisia ruokatauolle.

Nykyinen isäntä hoitaa peltonsa yksin. Apua Nummela saa isältään, joka siirsi tilan poikansa haltuun muutama vuosi sitten.

Ala-Nummelan maatilan isännillä on ollut sukupolvesta toiseen sama periaate: pellot jätetään parempaan kuntoon seuraavaa sukupolvea varten.

”En pidä trendisanasta kestävä, mutta sitä toiminnan on oltava”, Nummela sanoo.

”Hyvin hoidetusta pellosta hyötyvät viljelijä, maa ja jälkipolvet.”

Tuomas VIII

Nummelan kestävä filosofia näkyy siinä, että hänen tilalleen Päijät-Hämeessä ilmestyi talvella lantakasa Varsinais-Suomesta. Lannan isäntä levitti pellolle, jossa kasvaa tänä kesänä sokerijuurikasta.

Satoja kilometrejä kulkenut sianlantakasa on osoitus siitä, miten maatalouteen ja Itämereen kietoutuvaan lanta- ja fosforiongelmaan etsitään uudenlaista ratkaisua.
Kasvit tarvitsevat juurien kehitykseen ja kasvuun fosforia. Fosfori on Nummelan tilan kaltaisten kasvitilojen elinehto. Maaperässä fosfori tehostaa myös muiden ravinteiden ja veden käyttöä.

Fosforia on luontaisesti eläinten lannassa, ja lanta on myös erinomainen orgaaninen maanparannusaines.

Vesistöön päätyvän fosforin määrää tulee kuitenkin vähentää, sillä siellä se vauhdittaa tehokkaasti levän kasvua ja rehevöitymistä.

Moni kasvitila on kiinnostunut sikaloiden fosforipitoisesta lannasta, ja kotieläintilat haluavat päästä siitä eroon vastuullisesti, mutta kuljettaminen on kallista. Siksi suuret määrät lietelantaa päätyy useimmiten lähialueiden pelloille. Fosforia on kerääntynyt etenkin Lounais-Suomen rannikkoalueille.

Ratkaisua monimutkaiseen ongelmaan haetaan nyt tukemalla kierrätyslannan siirtoa ravinnepitoisilta eläintiloilta kasvipelloille.

Hanketta pyörittää Itämeren suojeluun keskittyvä John Nurmisen Säätiö, ja sen tavoitteena on vähentää fosforivalumia.


Haisevaa kultaa

Lannankierrätyshanke alkoi neljä vuotta sitten. Fosforia on siirretty eläintiloilta kasvinviljelyyn yhteensä 16 tonnia.

Hankkeen projektipäällikkö __Henri Nikkonen__ toivoo pilotoinnin toimivan innoittajana maataloustoimijoiden yhteistyölle jatkossakin.

”Olemme kehittäneet tapaa, jolla eläintilalliset ja viljelijät löytäisivät toisensa lantafosforin hyödyntämiseksi vesistöystävällisesti.”

Tuloksia on vaikea arvioida fosforipitoisuuksia mittaamalla, sillä ylimääräinen fosfori valuu vesistöön jopa kymmenien vuosien jälkeenkin.

Tällä hetkellä hankkeessa on mukana hyvin pieni osa Varsinais-Suomen eläintiloista. Sekä lannanluovuttajina toimineet kotieläintuottajat että vastaanottajina olleet kasvinviljelijät ovat kokeneet hankkeen tärkeäksi.

Lanta kiertoon

Tuomas Nummela on kasvanut maatilalla, jossa peltoja raivattiin viljelykäyttöön yli 200 vuotta sitten. Hän on ollut aina tietoinen sukunsa tarinasta ja siitä, että on yhtenä päivänä osa jatkumoa.

Nuoruusvuodet jääkiekon parissa houkuttelivat hetken maalaispoikaa kaupungin valoihin, mutta suvussa pysyneen maatilan jatkaminen ja kehittäminen on Nummelalle suuri ylpeys ja lapsuuden haave. 

Merkityksellisyyttä tuo myös oman työn tarpeellisuus: kotimaisten elintarvikkeiden tuottaminen. 

”Maataloutta parjataan paljon. Sanotaan, että tehdään huonosti asioita, mutta viljelijät ovat esimerkiksi konkreettisia mahdollistajia hiilen sidonnassa.”

Kierrätyslannalla lannoitetun sokerijuurikkaan Nummela nostaa syyskuun lopussa. Se päätyy jalostettavaksi ja mahdollisesti taloussokerina ruoanlaittoon, palasokerina kahviin tai raesokerina pullien päälle.  

”Hyvin hoidetusta pellosta hyötyvät viljelijä, maa ja jälkipolvet.”

Ylpeydellä omasta maasta 

### Lannan kierrätys vähentää ravinteita

- John Nurmisen Säätiön lantakierrätyshankkeen tavoitteena on parantaa ruoantuotannon alueellista ravinnetasapainoa ja vähentää Itämereen päätyviä ravinnevalumia.
- Hankkeen tarkoituksena on siirtää prosessoidun lannan ravinteita, erityisesti fosforia, kotieläintuotannosta kasvintuotantoon.
- Hanke tuottaa myös tietoa ja toimintamalleja eläintuotannon ravinnetasapainon parantamiseksi. 
- S-ryhmä tukee John Nurmisen Säätiön työtä Itämeren pelastamiseksi.

Lue myös

Yhteishyvän live lähetys ässä-studiolta behind the scenes

Yhteishyvä-live-20-8-2024

Yhteishyvä live: Vastauksia (a)ikuisuuskysymyksiin

Voit seurata lähetystä tiistaina 20.8. klo 19.00 [Yhteishyvän Instagramissa](https://www.instagram.com/yhteishyva/) ja [YouTubessa.](https://youtu.be/RL1VaNnb4MU)

Lue lisää liven aiheista

Piirroskuva, jossa nainen työntää ostoskärryjä, joiden sisällä on suuri donitsi.

YH verkko paakuva 2400x1350 aikuisuustesti

Oletko henkisesti aikuinen? Testaa!

YH0324 parempi paikka verkko paakuva 2400x1350

Kun luulee kuolevansa, toiveet loppuelämälle ovat yllättävän pieniä, sanoo syövästä toipunut 32-vuotias Niina

Headhunter soitti keväällä 2021 ja tarjosi töitä. __Niina Tuikka__ oli tuolloin 28-vuotias muotoilujohtaja. Käytännössä hän kuitenkin eli ihan toisenlaista arkea keskellä rintasyöpähoitoja. 

”Laitoin peruukin päähän ja vedin läpi monikierroksisen rekryprosessin. Jälkikäteen en oikein edes muista, mitä haastatteluissa puhuin. Kerroin syövästä vasta juuri ennen kuin otin paikan vastaan.” 

Työt Tuikka aloitti kevennetysti syksyllä 2021. 

Diagnoosi oli tullut vuotta aiemmin. Syksyllä 2020 Tuikan vasemmasta rinnasta löytyi iso patti. Alle 30-vuotiaalla syöpä on harvinainen. Lääkärikin arveli, että tuskin kyse on mistään vakavasta. 

Rintasyöpädiagnoosia oli vaikea käsittää. 

”Olin niin shokissa, etten tuntenut oikein mitään. Muistan, että pyysin lääkäriä lähettämään laskun käynnistä, sillä en enää muistanut pankkikorttini koodia.” 

Tuikan mieleen on jäänyt, miten hellästi sairaanhoitaja silitti hänen kättään. 

”Kun soitin uutiset äidille, hän vain huusi. Siinä kuului kauhu, epätoivo ja epäusko. En ole koskaan kuullut hänestä lähtevän sellaista ääntä.” 

Aluksi Tuikka sai pahimpia mahdollisia uutisia. Kasvain oli massiivinen ja aggressiivinen. Varjoainekuvauksesta näkyi, että syöpäsolut olivat levinneet ympäri kehoa, eikä ennuste ollut hyvä. 

Tuikka ehti suunnitella omat hautajaisensa. Puolisonsa kanssa hän listasi asiat, joihin pari käyttäisi viimeiset hetkensä. 

”Halusin vain mennä mökille ja hengata koiran kanssa. Jos luulee kuolevansa, siinä hetkessä elämän toiveet ja tavoitteet eivät olekaan enää niin mahtipontisia.” 

Levinneisyystutkimus oli kuitenkin mennyt pieleen. Kuolemanpelon tilalle tuli käsittämätön helpotus siitä, että syöpä voitaisiinkin ehkä parantaa. Lääkärit sanoivat, että Tuikkaan käytettäisiin kaikki ”tykit”, mitä syöpää vastaan on olemassa. 

”Kuolemantuomion peruuntumisen jälkeen kesti silti pari vuotta ennen kuin pystyin uskomaan, että voin toipua.” 

Syövän sairastamisesta tulee helposti kokopäivätyö. Tarvittiin vain yksi puhelinsoitto pomolle, ja yrityksen johtoryhmään kuulunut Tuikka jäi pois töistä noin vuodeksi. 

Sairaalassa saattoi kulua kahdeksan tuntia päivässä. Oli hoitojen valmistelut, erilaiset perinnöllisyystutkimukset, sairaan rinnan ja kainalon leikkaus, haavahoidot, rinnan rekonstruktio, kemoterapia, sädehoidot, vasta-ainehoidot, hormonihoidot, terapia, fysioterapia, toisen rinnan poisto ja rekonstruktio. Intensiivisin hoito kesti vajaan vuoden. 

”Syöpä on siitä outo, että sen saava voi tuntea olonsa terveeksi, mutta kun hoidot alkavat, tulee todella kipeäksi. Sairastamisessa tasapainoillaan sen välillä, mikä tappaa syövän, mikä koko ihmisen.” 

Oli vaikea tottua siihen, ettei arki enää ollut omissa käsissä. Sairaudelle oli pakko antautua. Eräs hoitaja neuvoi Tuikkaa annostelemaan huolehtimista ja keskittymään elämään hoitojakso kerrallaan. 

”Väsyneimpinä hetkinä ajattelin, että minun täytyy jaksaa vain kävellä sairaalan ovesta sisään, ja muut hoitavat loput.” 

Tuikka on kahden koululaisen bonusäiti. Pahimman pahoinvoinnin ajat Tuikka vietti vanhemmillaan, sillä hän ei halunnut kuormittaa puolisoaan, jolla oli jo lapset ja koti hoidettavanaan. 

Vanhempien luona äiti petasi sänkyyn Tuikan lapsuuden suosikkilakanat ja tarjoili kurkkua ja vesimelonia kristalliastioista. 

Syöpä täyttää arjen 

Syöpä koskettaa suoraan tai välillisesti valtavaa joukkoa suomalaisia. Jokainen tapaus on ainutlaatuinen, eikä oikeaa tapaa sairastaa ole olemassa. 

Niina Tuikan mielestä puhe syövästä ”taisteluna” tulisi lopettaa. 

”Syöpä ei ole taistelu, jonka ihminen joko voittaa tai häviää. Sellainen puhe on todella alhaista”, hän sanoo. 

”Jos jotkut siinä taistelevat, niin syöpä ja lääketiede. Ihminen vain kulkee mukana. Onko syöpään kuoleva muka hävinnyt luuseri? Joillain vain on paska tuuri.” 

Nuori syövän kokenut muistuttaa muita elämän arvaamattomuudesta. Tuikkaa rasitti kaikki se sääli ja hyvää tarkoittava ”lässytys”, jota hän sai osakseen. Se ravisteli itsenäisen ja pystyvän naisen koko minuutta.

> ”Yksi kipeimmistä asioista syövässä oli, että menetin monta ystävää.” 

”Minut alettiin nähdä vain syövän kautta. En ole mikään syöpä-Niina, vaan haluan, että minua kohdellaan samana fiksuna, elämäniloisena ja pystyvänä tyyppinä kuin ennenkin.” 

Syöpään sairastunut ei hyödy voivottelusta vaan myötätunnosta – usein myös konkreettisesta avusta kukkalähetysten sijaan. 

”Yksi kipeimmistä asioista syövässä oli, että menetin monta ystävää. Asia oli heille ilmeisesti liian rankka, ja he halusivat sulkea syövän myötä myös minut pois elämästään.” 

Jotkut eivät enää uskaltaneet vitsailla Tuikan kuullen ja paheksuivat hänen mustaa huumoriaan. 

”Se oli kuitenkin minun syöpäni, ja päätän itse, miten siitä puhun. Jos ei tiedä, mitä sairastuneelle voi sanoa, siitä kannattaa kysyä suoraan.” 

Tuikalle oli erityisen tärkeää, että puoliso suhtautui häneen ihan kuten ennenkin. 

”Mies ei koskaan kohdellut minua sairaana parkana, vaan sai minut tuntemaan oloni ihanaksi myös silloin, kun minusta ei siltä tuntunut.” 

Lähimpien ystävien ja perheen kanssa yhteys vain tiivistyi.  

Voivottelu ei auta 

Intensiivisten hoitojen loputtua kolme vuotta sitten Tuikka alkoi hiljalleen raivata elämästään syövästä muistuttavia asioita. Hän esimerkiksi myi kaikki hoitojen aikana käyttämänsä vaatteet. 

Kaikkea ei kuitenkaan voi sulkea pois. Kysymystä biologisten lasten hankkimisesta Tuikka on joutunut pohtimaan paljon. Nyt on kuitenkin hyvä näin. 

”En kuitenkaan ajattele sitä, mitä kaikkea olen menettänyt, vaan sitä, että olen elossa. Kuolemanpelon jälkeen ei jaksa surra hiusten ja rintojen menetystä. Olin valmis antamaan pakaratkin, jos vain saisin elää.” 

Syöpä muistuttaa itsestään vielä erilaisilla tuntemuksilla, ja kontrollikäynnit ja hormonihoidot jatkuvat. 

Pääosin Tuikka voi kuitenkin oikein hyvin, jaksaa liikkua ja nauttii taas täysillä työstään. Hänestä on yhä häkellyttävää, että uudet rinnat rakennettiin omasta selkälihaksesta. 

Hiljattain Tuikka perusti kokeneiden tekoälyasiantuntijoiden kanssa Renessai-nimisen tekoälyn strategiseen hyödyntämiseen perehtyneen yrityksen. Sairastuminen antoi rohkeutta hypätä uuteen, vaikka Suomen taloudella meneekin huonosti. 

”Olen selvinnyt syövästä. Mikä yrityksen perustamisessa voisi mennä pahemmin pieleen?” 

Elämä jatkuu 

### Roosa nauha tukee syöpätutkimusta

- Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräyksellä tuetaan kotimaista syöpätutkimusta. S-ryhmä on yksi keräyksen pääkumppaneista.
- Tänä vuonna teemana ovat keuhkosyövät ja kampanjan slogan on Anna toivon elää.
- Tämän vuoden Roosa nauhan on suunnitellut Vesterinen yhtyeineen.
- Roosa nauhoja myyvät Prismat, S-marketit, Salet, Alepat, Food Market Herkku, ABC:t, Sokokset ja Emotionit.
- Kampanja on käynnissä 19.9.–30.11.2024. Roosa nauha -päivää vietetään 4.10.

Nainen nojaa kaiteeseen kadulla New Yorkissa.

Näin aikuisten lelut tuovat nautintoa – fyysinen mielihyvä kiinnostaa suomalaisia entistä enemmän

Aikuisten ilot vapautuvat

Lisää aiheesta

Uusimmat