Kasper Strömman runebergintortusta: ”Ennen kaikkea täytyy olla paljon gluteenia”

Kansallisrunoilijan suosikkileivonnainen on esiintynyt blogissasi useasti. Voiko tästä päätellä, että runebergintorttu on blogin virallinen leivonnainen?

Ehdottomasti. Runebergintortulla on monta etua ylitse muiden leivonnaisten. On hienoa, että sen saatavuus on aikaan sidottu. Rajallinen aikaikkuna pitkittää nautintoa, kun herkkua joutuu odottamaan. Tortulla on myös hieno graafinen ulkomuoto, jonka tunnistaa vaikka 20 metrin päästä, toisin kuin jonkin dallas- tai texaspullan.

"Kukaan ei tiedä, mitä se tarkoittaa, ja tämä vain lisää sen arvokkuutta."

Tässä leivonnaisessa on arvokkuutta, jota voi aistia myös alkuperäisreseptistä: ”Naula voita, naula sokeria.” Kukaan ei tiedä, mitä se tarkoittaa, ja tämä vain lisää sen arvokkuutta.

Blogisi leivontaosioissa olet muotoillut runebergintortun muotoisen piparikiinteistön sekä ”axonometrisiä” runeberg-pipareita, jotka näyttävät lieriöiltä vaikka ovat litteitä. Oletko innovatiivinen suhteessasi runebergintorttuihin?

Olen muutoin liberaali, mutta tässä suhteessa konservatiivi, ruunareiden republikaani. Suhtaudun varauksellisesti kaikenlaisiin kokeiluihin kuten runeberg-aperitiiveihin tai rullatorttuihin. HK:n Sinisestä muotoiltu ruunarivitsi on hauska vain kerran.

Blogin leivontakokeilut sen sijaan ovat rakkaudenosoitus leivoksen muotoa kohtaan. Visuaalinen minäni pitää muotoa arvossa – olenhan Vuoden Graafikko 2013.

Millainen on täydellinen runebergintorttu?

Ennen kaikkea siinä täytyy olla paljon gluteenia, vaikka suurin osa ihmisistä nykyisin kuolee tai halvaantuu syötyään gluteenia.

Perusasioita ovat rapeus, kuohkeus ja viinanhuuruisuus. Alkoholissa ei tarvitse säästellä. Ja pidetään se hillo vain leivoksen päällä, ei sisällä. Myös mittasuhteet ovat tärkeät: sen täytyy olla pitkulainen.

"Perusasioita ovat rapeus, kuohkeus ja viinanhuuruisuus."

Ostan ruunarin aina leipomon valmistamana, sillä kotitekoinen lässähtänyt kuiva koppura muffinssivuoassa ei vastaa käsitystäni runebergintortusta.

Et siis ole koskaan tehnyt niitä itse?

Ei, herran tähden, ei.

Mikä on optimaalinen hetki syödä runebergintorttu?

Olen fundamentalistina sitä mieltä, että niitä ei syödä milloin sattuu, juhannuksena tai lentokentällä lentoa odotellessa. Sen on tapahduttava sesonkiaikana, joka kestää tammikuun lopulta runoilijan syntymäpäivän tienoille… Minun varmaankin pitäisi tietää, monesko päivä helmikuuta se on. Tänä vuonna olen syönyt yhden jo tammikuun alkupuolella, ja olen hieman pettynyt itseeni.

"Kahvin voin hyväksyä sen seurana."

Ruunarin syönti on nähtävä itsenäisenä tapahtumana. Se ei ole mikään Snickers, joka syödään kävellen. Noin kaksi tuntia ruokailun jälkeen kaivetaan torttu esiin ja syödään se sivistyneesti lusikalla. Kahvin voin hyväksyä sen seurana. Tapahtuman jälkeenkin annetaan pari tuntia aikaa, jotta tilanne tasaantuu arvokkaasti.

Blogissasi on lausuttu varoituksia talouden runeberginkuplasta. Mitä se tarkoittaa?

Runeberg-talous voi ylikuumentua ahneuden seurauksena. Lähdetään tekemään halvalla miljoonia torttuja Latviassa, ja sitten jo tammikuussa näkyy alennuslaputettuja torttuja.

Ei, tämä tuote kuuluu pikemminkin premium-segmenttiin, kuten puulaatikkoon pakatut sacherkakut, joita tuodaan Wienistä. Runeberg on leivonnaisten Tesla.

Onko suhteesi runebergintorttuun fanaattinen?

En sanoisi niin, vaikka tunnen kyllä voimakkaasti aina, kun joku puhuu runebergintortuista. Sanoisin olevani fani tai kannattaja.

Ja on myönnettävä, että olisi unelma saada itseni mukaan nimetty leivos. Strömmanintorttu.

"Olisi unelma saada itseni mukaan nimetty leivos. Strömmanintorttu."