Sienikastike saa jäädä illallisella buffetpöytään, sillä sen rakenne ja ulkonäkö eivät houkuta. Lounasravintolassa kalan omintakeinen haju saa puolestaan ruokahalun kaikkoamaan jo jonottaessa.
Kuulostaako tutulta? Erilaiset makuaistimukset herättävät meissä voimakkaita tunteita, minkä vuoksi ruokakammot ovat yleisiä.
Jotta erilaisten ruokakammojen syntymistä voi ymmärtää, pitää tietää, miten makuaisti toimii. Makuelämys ei muodostu ainoastaan makuaistin vaikutuksesta, vaan se syntyy kaikkien aistien yhteistyönä.
"Pidämme makuina myös suun kautta saatuja hajuaistimuksia. Lisäksi ruoan rakenne saattaa sekaantua makuun. Esimerkiksi lapsi voi sanoa, ettei pidä sipulin mausta, vaikka vastenmielisyyden syynä onkin sipulin rakenne", kuvailee elintarvikkeiden aistinvaraiseen tutkimukseen erikoistunut professori Hely Tuorila Helsingin yliopistosta.
Ihminen maistaa nykytietämyksen mukaan viittä eri makua: makean, suolaisen, karvaan, happaman sekä umamin eli lihaisan maun. Makumieltymykset ovat yksilöllisiä, minkä vuoksi jotkut ovat kaikkiruokaisia, toiset taas luontaisesti nirsoja ruoan suhteen.
Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan perimä selittää noin puolet makumieltymysten vaihtelusta. Selvitys tehtiin tutkimalla makean ja happaman makuaistimuksia ja -mieltymyksiä kaksosilla. Tuorilan mukaan ympäristö, yksilölliset halut ja opitut tavat vaikuttavat kuitenkin usein perintötekijöitä enemmän makuaistin kehittymiseen.
Kehon oma suoja
Kammo tiettyä ruokaa tai ruoka-ainetta kohtaan syntyy usein epämiellyttävässä tilanteessa.
"Joku saattaa karttaa tiettyä ruokaa vielä aikuisenakin, koska on joutunut syömään sitä pakon edessä lapsena", sanoo ihmisten syömiskäyttäytymiseen erikoistunut psykologi, psykoterapeutti ja tutkija Susanna Anglé.
Ruokakammo voi syntyä myös aikuisena esimerkiksi ruokamyrkytyksen seurauksena, kun ihminen alkaa varoa myrkytyksen aiheuttanutta ruokaa. Myös ruoka-aineallergia aiheuttaa vastaavan reaktion. Kyse on kehon omasta suojamekanismista.
"Uusien makujen pelko pohjautuu evoluutioon. Alkuihmisille on ollut elossa jäämisen kannalta tärkeää puntaroida, mitä voi syödä ja mitä ei", Anglé sanoo.
Joskus ruokakammoista pääsee eroon helposti, toisinaan se vaatii paljon työtä. Itseään ei kuitenkaan kannata pakottaa pitämään jostakin ruokaaineesta vain siksi, että olisi kaikkiruokainen.
"Mikäli ruoka-ainefobiat eivät rajoita elämää merkittävästi, ei niistä tarvitse päästä eroon. Erilaisia ruokia on nykyään niin paljon, että jokaiselle löytyy syötävää", Anglé sanoo.
Hely Tuorila on samoilla linjoilla. Vain silloin, jos ruokavalio jää liian suppeaksi, on hyvä opettaa itsensä pois ruokakammoista. Se onnistuu maistamalla ja totuttelemalla.
"Totuttelu kannattaa tehdä vain omasta tahdosta. Niin lapsi kuin aikuinen voi oppia uusia mieltymyksiä, kun ystävät tai perhe kannustavat mutta eivät painosta", Tuorila vinkkaa.
Ole lapselle esimerkkinä
Lapsi saa ensimmäiset tuulahdukset äidin syömästä ruoasta lapsiveden mukana. Makujen maailma laajenee syntymän jälkeen vähitellen, kun ruokavalioon tulevat oman kulttuurin ruoat ja juomat.
Lapset tottuvat syömään niitä ruokia, joita muutkin perheenjäsenet syövät. Jos vanhemmat eivät syö kasviksia, on sitä turha odottaa lapseltakaan. Sen vuoksi kaikkien perheenjäsenten kannattaa opetella terveellinen ja monipuolinen ruokavalio.
"Koulussa ja kotona on syytä muistaa, että ruokailuhetken on hyvä olla rento ja mukava, jotta lapselle syntyisi myönteinen mielleyhtymä ruokaan. Uusiin makuihin tottuminen vie aikaa", Anglé sanoo.
"Erilaisia ruokia on nykyään niin paljon, että jokaiselle löytyy jotain syötävää."
