Amerikkalainen ruokajournalisti ja -aktivisti Michael Pollan, eli sama mies joka kehottaa syömään vain sellaisia ruokia, jotka isoäiti tunnistaa ruoaksi, kirjoitti muutama vuosi sitten ystävänsä tavasta hauduttaa sipulia. Pollanin tehtävä oli perjantaisin, ystävänsä kanssa kokatessa pilkkoa sipulit täydellisiksi, pieniksi kuutioiksi, jotka vaimo sitten haudutti täydellisen kaavan mukaan jopa puolen tunnin ajan.
Täydellisesti kuullotetussa sipulissa ei ole enää purutuntumaa, vaan se on hautunut pehmeäksi ja läpinäkyväksi.
Kaava onkin olennainen. Sillä nyt on punasipulin aika, ja taiten kuullotettu sipuli antaa mille tahansa padalle, keitolle tai risotolle syvemmän maun. Sipulin proteiiniketjut hajoavat ja tuovat ruokaan viidennen maun, umamin.
Täydellisesti kuullotetussa sipulissa ei ole enää purutuntumaa, vaan se on hautunut pehmeäksi ja läpinäkyväksi.
Jos sipulia paistaa liian kauan tai liian kovalla lämmöllä, jolloin sen sokeri karamellisoituu, tai jos sipulin antaa vain hikoilla hetken pannulla, se tuo ruokaan erilaisen aromin kuin hitaasti kuullotettu sipuli. Sillä kun sipuli pehmenee ja kuullottuu pannussa matalalla lämpötilalla 15 minuutin ajan, se alkaa makeutua juuri sopivaksi.
Nyt on punasipulin aika, ja taiten kuullotettu sipuli antaa mille tahansa padalle, keitolle tai risotolle syvemmän maun.
Sipuleita pitää vahtia, kuten Michael Pollanin ystävä tekee. Kun seuraavan kerran kuullotat punasipulia voissa, ihaile seuraavaa:
Sipulin alkaessa hiukan sihistä pannulla, vesi pakenee siitä. Sipuli pehmenee, mikä taas kertoo siitä, että hiiliatomien ketju, joka pitää sipulin soluseinämät jäykkänä, on hajoamassa sokereiksi. Tehtäväsi on estää sokereiden ruskistuminen.
Sipulin kuullotus on taidelaji, jota Michael Pollan oppi arvostamaan, kun hän ymmärsi, mitä sipulille pannulla tapahtuu.
