Fantasiakeksejä, piirakoita ja perinneleipää – Katso kuvat taitavien kotileipurien tuotoksista

”Aloin leipoa 12-vuotiaana. Opettelin hommaa lähinnä kirjoista ja myöhemmin internetistä. Äitini ei leiponut, mutta isän luona leivottiin joka toinen viikonloppu.

Minulle ykkösjuttu on suklaa. Olen pitkään leiponut suklaakakkuja, ja joitakin vuosia sitten mukaan tuli suklaakonvehtien tekeminen. Eniten olen vuosien mittaan tehnyt sacherkakkua.

Olen juhlaleipuri, ja teen kakkuja oman perheen tilaisuuksiin ja välillä tutuille tai tilauksesta vieraammillekin ihmisille. Joskus olen kutsunut Facebookin kautta tuttuja maistamaan kakkuja, kun olen halunnut testata uusia ohjeita tai tekniikoita. En juuri koskaan syö omia kakkujani yhtä palaa enempää. Kun on viettänyt monta tuntia suklaan tuoksussa, ei sitä enää tee mieli. Tällä kertaa leivonta-apuna on Tekla-tytär.”

”Olen kotoisin Pohjois-Intiasta, mutta olen asunut Suomessa jo yli 20 vuotta. Täällä leivotaan eri tavalla kuin aikaisemmassa kotimaassani. Lapsuudenkodissani ei ollut hellaa. Sen sijaan leivoimme saviuunissa tai paistoimme leivonnaiset öljyssä, jonka kuumensimme kaasugrillissä.

Intiassa ihmiset leipovat kotona enimmäkseen leipää ja suolaisia piirakoita. Niin meilläkin tehtiin. Suosikkini intialaisista leivonnaisista on chapati-leipä, mutta vatsani ei enää kestä sen syömistä joka päivä.

Suomessa leivotaan enemmän makeita asioita. Nykyään leivon sekä suomalaisella että intialaisella tavalla. Suomalaisista herkuista olen ihastunut mustikkapiirakkaan ja ruisleipään.”

”Lapsuuteni vahvin tuoksumuisto liittyy karjalanpiirakoihin. Aina, kun lauantaisin tulin koulusta, tuvassa tuoksui vastapaistettu ruistaikina.

Nyt olen eläkkeellä pastorin ja teologisen tiedekunnan dosentin työstä. Vapaaehtoistoiminta on pitkään ollut osa elämääni, ja siihen on kiinteästi liittynyt karjalanpiirakoiden leipominen. Opettelin tekemään karjalanpiirakoita nelikymppisenä. Äitini ja Karjalan liiton piirakkamestari Aira Viitanen antoivat hyviä neuvoja. Toivon, että piirakoita leivottaisiin meidän suvussamme tulevaisuudessakin. Poikani eivät leivo piirakoita, mutta 17-vuotias lapsenlapseni Rebekka on oppinut taidon jo hyvin.

Sähköuunissakin voi leipoa kohtuullisen hyviä piirakoita, mutta parhaat piirakat syntyvät mökillä, missä minulla on pihalla puilla lämmitettävä australialainen pizzauuni. Siihen saa helposti lämpöä vaikka 500 astetta.”

”Olen ammatiltani terveyden- ja sairaanhoitaja. Kroonisen migreenin takia olen kuitenkin työkyvytön, ja sairaus rajoittaa muutenkin elämääni. Leipominen on minulle terapiaa. Hurahdin keksien leipomiseen nelisen vuotta sitten, kun tein niitä kuopuksemme ristiäisiin.

Nykyään teen niin sanottuja fantasiakeksejä, eli maalaan keksien kuorrutteen päälle erilaisia kuvia Pelle Hermannista yksisarvisiin. Viime aikoina olen valmistanut muun muassa Harry Potter -keksejä, sillä olen kirjasarjan suuri fani.

Saan kekseihini inspiraatiota Instagramista, ja olen sen kautta tutustunut eri maissa asuviin keksitaiteilijoihin. Erityisesti Yhdysvalloissa keksien koristelu on iso bisnes.”

”Muutimme 24 vuotta sitten mieheni ja tyttäreni kanssa asumaan sukumme vanhaan kotipaikkaan, Virtaan Linnaan Sysmässä. Silloin aloin opetella ruisleivän tekoa äidin kanssa. Kymmenen vuotta olin apulaisena, ja pitkään tuntui, etten ikinä opi leipomaan. Mutta opin sitten kuitenkin.

Meillä on yli 60 vuotta vanha taikinajuuri. Äitini ja kummitätini laittoivat sen alulle vähän ennen minun syntymääni.

Olen eläkkeellä ja pidän toisinaan ruisleipäkoulua. Muuten leivon yleensä noin kerran kuussa. Leipomiseen kuluu neljä päivää. Taikinan pitää välillä levätä, ja leivinuunin lämmityskin kestää. Yhdellä kerralla käytän noin 11 kiloa jauhoja, ja niistä syntyy 40 leipää.”

”Kiinnostuin hapanjuurileivonnasta kaksi ja puoli vuotta sitten. Taistelin ensin hapanjuuren kanssa pari kuukautta, mutta leipäni pysyivät littanoina. Sitten hoksasin liittyä Facebookin Hapanjuurileipurit-ryhmään. Sieltä sain hyviä neuvoja ja vertaistukea, ja taitoni alkoivat karttua.

Ensimmäinen onnistunut leipäni tuli uunista ulos Railin nimipäivänä 13. kesäkuuta, ja siksi taikinajuureni on ristitty Railiksi. Nykyään leivon joka viikko, ja olen kyllä aika hurahtanut tähän. Olen hankkinut erikoisvälineitäkin, kuten kohotuskoreja ja viiltelyveitsiä.

Vaalea hapanjuurileipä on ihan erilaista kuin hiivalla tehty. Se ei turvota ja on paljon ruokaisampaa. Minulla ei enää ole paluuta hiivalla leipomiseen. Ravintolapäivänä olen myynyt leipää tästä asuntoni ikkunasta.”