Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Irma Pesulle vapaaehtoistyö Toivontalolla on normaalia elämää. "Välillä kinastellaan ja välillä nauretaan. Kukaan ei tee työtä yksin, kaikkia tarvitaan.” Pesu riisui suojamaskin hetkeksi kuvanottoa varten.

”Leipäjonoon tuleminen voi olla vaikea paikka” – Ruokakasseja jakava Irma Pesu tietää asian myös omasta kokemuksesta

Teksti:
Juha Riihimäki
Kuvat:
Vesa Tyni
Julkaistu: 21.1.2021
|
Muokattu: 21.1.2021
Hankalia vaiheita elämässään kohdannut Irma Pesu on muuttunut autettavasta auttajaksi. Hän on jo usean vuoden ajan ollut Rauman Seudun Katulähetyksen vapaaehtoistyössä jakamassa ruokakasseja apua tarvitseville. Katulähetys jakaa päivittäin yli sata ruokakassia. Tärkein yhteistyökumppani ruokajakelussa on jo pitkään ollut Osuuskauppa Keula.

Pitkä pöytäliinalla päällystetty pöytä alkaa täyttyä ruokakasseista, ja niitä tuodaan lisää tasaisena virtana. Kasseja kantavat ihmiset liikkuvat tottuneesti. Välillä nauretaan yhdessä.

Viereisessä ovessa on kyltti, jossa kerrotaan ruokaa riittävän kaikille. Pöydän perusteella näyttäisi, että lupaukseen voi luottaa.

On keskiviikkoiltapäivä Toivontalolla Raumajoen varressa. Toivontalo – tai tuttavallisemmin Toivis – on Rauman Seudun Katulähetyksen matalan kynnyksen kohtaamispaikka. Siellä myös jaetaan ruoka-apua vähävaraisille ja muille apua tarvitseville kahdesti viikossa.

Kello on varttia vaille kaksi. Kaikki on valmista. Työntekijöillä pysyvät maskit kasvoilla ja kumihanskat kädessä koko ajan. Turvallisuudesta ei tingitä.

Sisäpihalle muodostunut jono kääntyy jo kadulle ja jatkuu viereisen kerrostalon ohi niin, ettei päätä näy. Joku kurkkaa verhojen välistä. Tämä on tuttu näky keskiviikkoisin ja perjantaisin.

Viisi vuotta vapaaehtoisena

Yksi ruokakassien jakoon osallistuvista on Irma Pesu, 67. Hän on ollut mukana vapaaehtoisena avustustyöntekijänä melkein viiden vuoden ajan.

Sitä ennen Pesu ehti olla noin vuoden kuntouttavan työtoiminnan ryhmässä. Siihen hänet ohjattiin, koska takana oli työttömyyttä ja Rauman sosiaalitoimessa pelättiin Pesun syrjäytyvän.

Ryhmässä oli kivaa, mutta silti jotain puuttui.

”En halunnut vain istua ja pelata pelejä, vaan tehdä jotain konkreettista. Ryhmämme vetäjä ehdotti minulle, että tulisin tänne vapaaehtoiseksi”, Pesu kertoo Toivontalon ruokasalissa.

Siitä lähtien Pesu on ollut mukana ruokajakelussa.

Asunnottomuus yllätti 40-vuotiaana

Pesu on kotoisin Kuopiosta, mutta perhe muutti Raumalle tyttären ollessa 8-vuotias.

”Kyllä minä itseni ihan raumalaiseksi lasken”, Pesu sanoo hymyillen.

Raumalla hän myös kävi koulut ja siirtyi sen jälkeen töihin ravintola- ja hotellialalle. Koulutukseltaan Pesu on kokki.

Ensimmäisen kerran elämä yllätti, kun hän oli alle 40-vuotias. Suhde silloisen avopuolison kanssa päättyi ja Pesulle selvisi, että yhdessä asutun talon kaikissa papereissa oli vain hänen miehensä nimi, vaikka Pesu oli omalla palkallaan osallistunut asuntolainan lyhentämiseen.

”Mies ajoi minut ulos, ja talo jäi hänelle. Tilasin taksin, ja lähdin vain kahden kassin kanssa pois. Jätin äidiltä saamani astiatkin sinne”, Pesu kertoo.

”Olin asunnottomana viisi kuukautta, koska vuokrajonot olivat niin pitkät. Nukuin kaverini ja äitini luona. He eivät koskaan arvostelleet, mutta minusta tuntui nololta asua aikuisena muiden nurkissa.”

”Tilasin taksin, ja lähdin vain kahden kassin kanssa pois.”

Eteenpäin elämässä Pesua auttoi suoraselkäisyys, ja lopulta se toi myös oman vuokra-asunnon.

”Kerroin vuokranantajalle, että olen asunnoton, käytän välillä alkoholia ja työskentelen satunnaisesti ahtaajana satamassa. Hakijoita oli 30, mutta hän valitsi minut, koska olin kuulemma rehellisin kaikista.”

Mitään tekemättä ei malta olla

Viime keväänä Pesu pysyi koronan takia hetken kotona, mutta ei osannut olla tekemättä mitään.

”Minulle toimitettiin jauhoja, ja leivoin asiakkaillemme sämpylöitä ja patonkeja. Usein maustan niitä eri yrteillä.”

Tänä aamuna hän on ollut paikalla ennen kello kymmentä yhdessä kolmen muun työntekijän kanssa. Silloin puretaan kuorma, joka tuo ruokalahjoitukset eri yrityksiltä.

Kuormat ovat aina erilaisia. Tänään mukana oli esimerkiksi pizzasuikaleita, kanafileitä ja kalapyöryköitä. Pakastimia Toivontalolla on kymmenkunta, ja nyt ne ovat täynnä.

Useissa tuotteissa on tutut kirkkaan punaiset -30%-alennustarrat. Suurin yhteistyökumppani onkin Osuuskauppa Keula, jolle Toivontalon avun jakaminen on verraton keino taistella ruokahävikkiä vastaan.

Nuorilla on korkea kynnys hakea apua

Apua tarvitsevien joukko on kirjavaa. Suuri osa jonossa olevista on keski-ikäisiä tai vanhempia miehiä. Joku on nähnyt tutut kasvot ja kääntyy juttelemaan. Turvavälit muistetaan silti.

Pesu kertoo, että loppukuusta jonot pitenevät, kun eläkkeet, opintotuet ja muut tuet on jo käytetty.

”Nuoria käy yhä enemmän. He voivat olla esimerkiksi opiskelijoita. Ei tarvitse olla muita ongelmia elämässä, mutta on puute ruoasta. Olen huomannut, että heille kynnys tulla on suuri.”

Pesu tietää hyvin, että leipäjonoon astuminen voi olla vaikeaa. Toiset eivät tohdi tehdä sitä koskaan. Pesulle itselleenkin ensimmäinen kerta oli kova paikka.

Ruoka-apua Pesu haki useita kertoja kymmenen vuotta sitten, kun hän ja hänen miehensä olivat jääneet työttömiksi. Kaapeissa ei ollut ”kerta kaikkiaan mitään”.

Jonoon hän meni yksin. Puoliso on Pesun mukaan tyypillinen vanhan kansan mies, jota ei saanut mukaan.

”Päätin mennä hakemaan ruokaa, kun kerran oli nälkä.”

Ensimmäinen kerta jännitti. Entä jos joku näkee? Pesu oli työskennellyt satamassa ja ravintoloissa, joten puoli Raumaa tunnistaisi hänet.

”Olen aina ollut aika rohkea. Päätin mennä hakemaan ruokaa, kun kerran oli nälkä”, Pesu sanoo.

”Pian huomasin paikalla useita tuttuja kasvoja. Tajusin, että heidänkin elämäntilanteensa oli saattanut muuttua hetkessä niin, että nyt he tarvitsivat apua. Sen jälkeen en enää jännittänyt.”

Ihmisten auttavaisuus lämmittää sydäntä

Jonon ensimmäinen aalto on purettu, joten Pesu pitää lyhyen tauon. Hän kertoo, että työ on paljon muutakin kuin ruoan jakamista. Pitää osata kuunnella ihmistä ja aistia tilanne.

Kerran tauolla yksi vakioasiakas lähestyi Pesua ja kysyi, olisiko tällä hetki aikaa kuunnella. Sen jälkeen asiakas avautui Pesulle päihdetaustastaan ja lapsestaan.

”Hän halusi kertoa minulle tarinansa”, Pesu sanoo vakavana.

Työtään ja Toiviksen yhteishenkeä Pesu kuvailee ihanaksi. Hän tykkää asiakkaista ja palautteen perusteella asiakkaat tykkäävät myös hänestä.

Pesulle on ollut tärkeää nähdä asiakkaiden hyvää tahtoa, vaikka monet heistä ovat kokeneet kovia.

”Sydäntä lämmittää nähdä ihmisten välinen auttavaisuus ja toisten huomioiminen. Jonossa asiakas voi vaikka antaa toiselle omistaan, jos joku ruoka on päässyt loppumaan ja toinen olisi sitä vailla.”

Yksin ei tarvitse jäädä

Sisäpihalla pakataan ruokakasseja autoon. Niitä toimitetaan ihmisille, jotka eivät pääse itse liikkumaan tai ovat sairaita. Samaan jakeluun Pesukin välillä osallistuu, mutta tällä kertaa hänen työnsä jatkuvat sisällä talossa.

Ihmisistä huolehtiminen on Pesulle osa elämää. Hän on onnellinen, että apua on nykyään enemmän tarjolla ja siitä informoidaan vähänvaraisia ihmisiä. Apuun pitää uskaltaa myös tarttua. Jos elämä yllättää, ei kannata jäädä yksin.

Siitä Pesu muistutti työttömäksi jäänyttä rouvaa, jonka perheelle hän pakkasi ruokakassit mukaan.

”Sanoin, ettei tarvitse hävetä ja olet aina tervetullut. Sitä varten me olemme täällä.”

Rauman Seudun Katulähetys ry

  • Rauman Seudun Katulähetys ry on vuonna 1985 toimintansa aloittanut kansalaisjärjestö, jolla on monipuolista avustustoimintaa eri ikäisille.
  • Palvelut tuotetaan ammattitaitoisen henkilökunnan, vapaaehtoisten työntekijöiden sekä useiden yhteistyökumppaneiden avulla.
  • Rauman Seudun Katulähetys jakaa kauppojen ja yritysten lahjoittamaa ruokaa kohtaamispaikka Toivontalolla sekä esimerkiksi perhekeskuksissa ja kouluilla.
  • Päivittäin jaetaan yli sata ruokakassia apua tarvitseville. Tärkein yhteistyökumppani ruokajakelussa on yli kymmenen vuoden ajan ollut Osuuskauppa Keula, joka antaa ruoka-apulahjoituksia noin 400000 eurolla vuodessa.
  • Osuuskauppa Keula osallistuu Katulähetyksen kanssa työ- ja nuorisotoimintaan, vuosittain järjestettävään asunnottomien yöhön sekä tarjoaa lippuja tapahtumiin. Keula on mukana yhdistyksen Nuorisotakuutalo-toiminnassa ja mahdollistaa osaltaan nuorten koulutuksen.

Lue myös

Lisää aiheesta