Taloussanasto

BKT eli bruttokansantuote: Kansantuote kuvaa koko kansantalouden tuotantoa tiettynä aikana, esimerkiksi vuodessa. Bruttokansantuotteessa lasketaan yhteen kaikki kansakunnan työt, palvelut, tuotteet ja niiden arvo.

Budjetti: Valtion tulo- ja menoarvio. Toimintasuunnitelma, jossa koko vuoden tavoitteet ovat numeroina: paljonko tulee esimerkiksi verotuloja ja paljonko menee rahaa erilaisiin julkisiin palveluihin?

Deflaatio: Päinvastainen tilanne kuin inflaatio, yleinen hintatason lasku.

Devalvaatio: Maan valuutan arvoa tarkoituksella alennetaan verrattuna muihin valuuttoihin. Markka-aikana tehtiin Suomessakin, jotta suomalainen tavara menisi ulkomailla paremmin kaupaksi.

Emissio: Yritys menee pörssiin ja laskee liikkeelle osakkeitaan eli arvopapereita tiettyyn hintaan tai laskee liikkeelle joukkovelkakirjoja.

EU:n nettomaksaja: EU-maat voidaan jakaa nettomaksajiin ja -saajiin. Nettomaksajia ovat maat, joiden EU-jäsenmaksut ovat suuremmat kuin niiden unionista saamat tuet. Suomi kuuluu EU:n nettomaksajiin.

Euribor: Korko, jolla pankit voivat lainata rahaa toisilta pankeilta vakuudettomasti. Pankki lainaa rahan edelleen ottamalla itselleen palkkion, euribor + marginaali.

Euroopan vakausmekanismi, EVM: Rahoituslaitos EVM myöntää lainaa vaikeuksissa oleville euromaille, jotka eivät enää saa kohtuullisella korolla lainaa tavallisilta rahamarkkinoilta. Vakausmekanismia voi hieman kärjistäen luonnehtia taloudenpidossaan epäonnistuneiden valtioiden vippikassaksi. Vakausmekanismin rahat kootaan EU:n jäsenmailta. EVM:n tavoitteena on turvata euroalueen rahoitusmarkkinoiden vakaus ja sitä kautta estää uusien eurokriisien syntyminen.

Finanssipolitiikka: Rahapolitiikka, jota lähinnä hallitus harjoittaa. Julkisen vallan tulojen ja menojen säätelyllä voidaan vaikuttaa kokonaiskysyntään. Sillä puolestaan on vaikutusta työllisyyteen, hintoihin ja ulkomaankaupan tasapainoon. Aiemmin Suomen Pankki harjoitti finanssipolitiikkaa, euron myötä siitä tuli Euroopan keskuspankin asia.

Indeksi: Hintaindeksi, kertoo hintojen muutoksen prosenteissa johonkin perusvuoteen verrattuna. Esimerkiksi elinkustannusindeksi kuvaa elämisen kustannusten keskimääräisiä muutoksia ajanjaksosta toiseen. Kuluttajahintaindeksi on kotitalouksien ostamien tavaroiden ja palvelusten hintojen kehitys.

Inflaatio: Yleinen hintatason nousu, mikä johtaa rahan arvon heikkenemiseen. Eurolla saa vähemmän kuin aikaisemmin.

Investointi: Sijoitus johonkin, joka on pitkävaikutteinen meno ja josta odotetaan tulojakin useampana vuonna.

Kauppatase: Suomesta ulkomaille menevän tavaraviennin ja ulkomailta tuodun tavaratuonnin erotus. Kauppatase on ylijäämäinen, jos viedään enemmän ja alijäämäinen, jos tuodaan enemmän.

Kiinteä korko: Pankkitalletuksen tai lainan korko pysyy samana koko talletus- tai laina-ajan. Kiinteässä korossa ei ole erillistä marginaalia.

Lama: Pitkä ajanjakso, jolloin taloudellinen toiminta on huomattavasti normaalia vähäisempää, miinusmerkkistä. Tuotanto kutistuu tehtaissa, palveluja tarvitaan vähemmän, uusia investointeja ei tehdä, työttömyys kasvaa ja yrityksiä menee konkurssiin.

Luottoluokitus: Luottoluokitus on arvio siitä, kuinka todennäköisesti velallinen pystyy maksamaan ottamansa lainan takaisin. Mitä epävarmemmaksi lainattujen rahojen takaisin saaminen arvioidaan, sitä huonomman luokituksen velallinen saa. Luokitus vaikuttaa lainan korkoon. Luottoluokitus ilmoitetaan kirjainyhdistelmillä.

Osinko: Yhtiö jakaa vuosittaisesta tuloksestaan omistajilleen voitto-osuuden. Osinko voi olla esimerkiksi 4 prosenttia tuloksesta, mikä jaetaan osakkeenomistajien kesken.

Pörssikurssi: Osakkeen hinta aktiivisesti toimivilla markkinoilla eli pörssissä. Helsingissä pörssi on OMX, joka on osa Tukholman pörssiä.

Suhdanne: Kansantaloudessa vallitseva voimavarojen, työn ja pääoman käyttöaste. Niissä tapahtuu yleensä jaksottaista vaihtelua, suhdannevaihtelua. Välillä koko talous kasvaa eli on nousukausi, välillä tulee laskukausi.

Taantuma: Laskukausi, jolloin tuotannon kasvuvauhti on yhtäjaksoisesti keskimääräistä vauhtia hitaampi ja kestää ainakin kaksi peräkkäistä neljännesvuotta.

Vaihtuva korko: Korko on sidottu johonkin viitekorkoon ja muuttuu tietyin välein, esimerkiksi puolivuosittain tai kerran vuodessa.

Valtion joukkovelkakirja: Velkakirja, joka myydään suurelle joukolle sijoittajia. Valtio sitoutuu maksamaan tiettynä ajankohtana, esimerkiksi kolmen vuoden päästä, joukkovelkakirjan omistajalle lainan nimellisarvoa vastaavan summan. Nimellisarvo tarkoittaa arvoa, joka velkakirjalle on alun perin annettu. Valtion joukkovelkakirjoista puhutaan myös valtion obligaatioina.

Velkajärjestely: Kun velallinen valtio ja sen velkojat toteavat, että velan takaisinmaksu ei onnistu, he sopivat velkajärjestelystä. Siinä velkoja leikataan, kuten tehtiin Kreikan kohdalla. Vanhat velkakirjat vaihdetaan uusiin, joiden nimellisarvo on aiempaa pienempi ja joiden muutkin ehdot, kuten takaisinmaksuajankohta, saattavat poiketa edellisistä.

Viitekorko: Viitekorko on korko, johon annetun lainan korko, esimerkiksi Euroopan keskuspankin määrittämä korko euribor, sidotaan.

Aloittelevan yrittäjän ABC

Bisnesenkeli: Henkilö, joka tukee sijoituksillaan aloittelevaa yritystä. Bisnesenkelin tavoitteena on auttaa uutta yritystä menestymään ja sitä kautta saada myös itse taloudellista hyötyä. Bisnesenkelit ovat usein menestyneitä yrittäjiä, jotka tuovat rahan lisäksi omaa osaamistaan sijoituskohteena olevaan yritykseen

Kasvuyritys: Yritys, joka kasvaa tai on halukas kasvamaan. Suomeen on toivottu lisää kasvuyrityksiä, koska niitä pidetään tärkeinä maan talouskehitykselle. Monet kasvuyritykset ovat niin sanottuja startup-yrityksiä eli nuoria yrityksiä, jotka vasta kehittävät tuotettaan tai palveluaan eivätkä vielä tee voittoa.

Sarjayrittäjä: Sarjayrittäjä perustaa yrityksen, kasvattaa sitä menestyksekkäästi ja myy sen lopuksi voitolla. Sen jälkeen hän perustaa uuden yrityksen tai useampia yrityksiä ja kehittää niitä samalla tavalla myyntiä varten.

Verokannuste: Valtio säätelee verotusta niin, että se suosii tietynlaista taloudellista toimintaa. Verokannuste voi käytännössä olla esimerkiksi yrityksen tuotekehityskulujen verovähennysoikeus.