Oliivipuulajikkeita on olemassa satoja. Kaupassa myytävien oliivien makuun vaikuttavat sekä lajike, sadonkorjuun ajankohta että oliivien jälkikäsittely.
Oliivipuita on viljelty jo tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Öljypuuta kasvatetaan siitä saatavan puuaineksen, oliivien ja niistä saatavan öljyn sekä myös lehvien vuoksi. Koko puu voidaan hyödyntää. Pääosa maailman oliivilehdoista sijaitsee Välimeren alueella. Yhdestä puusta saadaan vuodessa keskimäärin 22 kiloa oliiveja. Vain muutama prosentti oliiveista jatkojalostetaan sellaisenaan syötäviksi, lopuista puristetaan öljyä.
Oliivit ovat luonnostaan kitkeriä, mutta kun ne käytetään eli fermentoidaan ja marinoidaan, kitkeryys katoaa ja oliiviin kehittyy herkullisia makuvivahteita. Käyminen tekee oliiveista myös säilyviä. Oliivin väri kertoo, missä kypsyysasteessa se on kerätty. Vihreät oliivit ovat vielä hieman raakoja, tummat kypsänä korjattuja. Tasaisen mustat oliivit ovat värjättyjä.
Oliiveja myydään sekä suolaliemeen että öljyyn säilöttyinä. Öljyyn on usein lisätty mausteeksi yrttejä. Sekä vihreitä että tummia oliiveja saa kivettöminä ja kivellisinä. Täytettyihin oliiveihin käytetään esimerkiksi paprikaa, mantelia, anjovista ja valkosipulia. Säilykeoliivit säilyvät avaamattomina huoneenlämmössä. Avattuna ne pitää säilyttää jääkaapissa siten, että liemi peittää oliivit. Älä siis kaada lientä pois avatusta purkista. Avatusta peltitölkistä säilykkeet kannattaa siirtää muuhun astiaan.
Oliivit kuuluvat olennaisena osana moniin klassikkoruokiin kuten kreikkalaiseen maalaissalaattiin, Nizzan salaattiin ja italialaiseen focaccia-leipään. Marokkolaista sitruunakanaa ja espanjalaista tapas-lautasta ei voi kuvitellakaan ilman oliiveja. Oliiveja kannattaa myös lisätä makua antamaan ihan tavalliseen kotiruokaan. Esimerkiksi lihapullataikina, kalakeitto, kermaviilikastike ja vaikkapa porkkanaraaste saavat oliiveista mukavan makulisän.