Itämeri on ollut yksi maailman herkimmistä ja saastuneimmista meristä, jolle ongelmia aiheuttavat muun muassa rehevöityminen ja lisääntynyt laivaliikenne. Vaikka valtiot ovat valtaosin vastuussa Itämeren tilanteesta, voi kukin meistä omilla toimillaan auttaa Itämeren suojelussa paikallisesti.
Itämeri on erityisen herkkä rehevöitymiselle siksi, että sen vesi vaihtuu hyvin hitaasti: kestääkin lähes 30 vuotta, ennen kuin koko merialueen vesi on vaihtunut. Tämän vuoksi Itämereen syntyy jo luonnostaan laajoja hapettomia alueita jokien valumavesien takia.
Vuosien aikana hapettomien alueiden koko on kuitenkin kasvanut huomattavasti nimenomaan ihmistoiminnan vuoksi, ja tällä hetkellä alueet ovat jo 12 kertaa suurempia kuin sata vuotta sitten. Vaikka ihmisten aiheuttamat päästöt ovat viime vuosina suojelutoimien ansiosta vähentyneet, on Itämeren pohjassa yhä Tanskan kokoinen hapeton alue.
"Ajatellaan, että ajamme Helsingistä Utsjoelle ja koko matka on pelkästään haisevaa hapetonta mutaa", konkretisoi Itämeri-projektin johtaja Hanna Paulomäki Itämeren pohjassa piilevää ympäristöongelmaa. Paulomäki toimii Itämeren suojelun hyväksi maailman valtamerien suojeluun keskittyvässä kansainvälisessä Oceana-organisaatiossa.
Hapettomat kohdat ovat Paulomäen mukaan ongelmallisia parista syystä: Hapettomissa oloissa ei selviydy elossa kuin muutama sellainen bakteeri, joka tuottaa suuren määrän myrkyllisiä yhdisteitä, muun muassa rikkivetyä. Kun samalla muut ravinteita hyödyntävät eliöt puuttuvat, hapettomiin pohjiin ja veteen sitoutuu suuri määrä ravinteita.
"Kun nämä ravinteet lähtevät liikkeelle ja pääsevät yhtäkkiä hapellisiin vesiin, on seurauksena valtavia leväkukintoja."
Itämerelle on kuitenkin odotettavissa helpotusta muutaman seuraavan vuoden aikana viime talvena tapahtuneen suolapulssin ansiosta. Tämä yksi suurimmista koskaan mitatuista suolapulsseista toi suolaiselta Atlantilta valtavan määrän suolaista ja happipitoista vettä Itämereen. Vesimassa etenee parhaillaan kohti pohjoista Itämerta ja työntää samalla edellään hapetonta ja ravinnerikasta vettä pois.
Suolaimpulssin edeltään ajamat vedet kohtaavat Suomenlahden rannikot viimeistään ensi vuoden kesällä. Tällöin on odotettavissa pari huonoa vuotta, jolloin leväkukintojen määrä on todennäköisesti suuri.
"Pitkällä tähtäimellä nyt tapahtunut suolapulssi kuitenkin poistaa meiltä hapetonta vettä ja parantaa koko Itämeren tilannetta. Ensin mennään yksi askel eteenpäin, sitten kaksi taaksepäin ja lopuksi toivottavasti neljä eteenpäin", Paulomäki toteaa ja arvioi suolaimpulssin pienentävän hapettomien alueiden kokoa jopa puolella.
"Nyt tarvitaan jatkoksi tehokkaampia ihmistoimia, jotta nämä alueet eivät pääsisi kasvamaan takaisin yhtä suuriksi."
