Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.
Seksistä puhutaan entistä avoimemmin

Jonna Karimon mukaan koulujen seksuaalikasvatuksen taso on edelleen vaihtelevaa.

Seksistä puhutaan yhä avoimemmin – aiemmin kotien seksipuhe keskittyi pääasiassa raskaudenehkäisyyn, nyt puhutaan rohkeammin myös nautinnosta ja tunteista

Teksti:
Kaisa Hako
Kuvat:
Meeri Utti
Julkaistu: 26.1.2022
Muokattu: 26.1.2022
Seksuaaliterapeutti Jonna Karimon mukaan päämääränä tulisi olla se, että ihminen oppisi jo varhain tunnistamaan ja tuomaan esiin omia toiveitaan, tarpeitaan ja rajojaan.

Moni kokee seksuaalisuudesta puhumisen vaikeana. Muutosta on kuitenkin nähtävissä esimerkiksi kotien käytännöissä, sillä puhumattomuuden kulttuurissa varttuneet nykyvanhemmat haluavat murtaa sitä omien lastensa kohdalla. He haluavat keskustella kehon osista niiden oikeilla nimillä ja ottavat esille myös nautinnon tärkeyden. Kodeissa on enemmän valmiuksia ottaa vastaan lasten kysymyksiä ja pohdintaa.

”Meneillään on positiivisen murroksen aika”, toteaa erityistason seksuaaliterapeutti, kliininen seksologi Jonna Karimo.

Luontevuuden lisääntyminen on nähtävissä myös Yhteishyvän teettämässä kyselyssä, jossa noin puolet vastaajista kertoi puhuvansa seksistä kumppaninsa kanssa avoimesti ja usein. Ystävien kanssa ei olla aivan yhtä avoimia. Heidän kanssaan seksistä keskustelee 24 prosenttia vastaajista.

Seksuaalikasvatus on ollut yksipuolista

Seksuaalisuudesta puhumisen vaikeuksia voi ilmetä niin aikuisten keskinäisessä kommunikoinnissa kuin vaikkapa terveydenhuollon työntekijän ja asiakkaan välisessä puheessa. Taustalla on monenlaisia tekijöitä. Yksi merkittävimmistä on se, että koulujen ja kotien seksuaalikasvatus on kautta aikojen keskittynyt yksipuolisesti raskauden ja seksitautien ehkäisyyn. Puhe nautinnon tärkeydestä tai omien tarpeiden ja tunteiden sanoittamisesta on loistanut poissaolollaan. Karimon mukaan koulujen seksuaalikasvatuksen taso vaihtelee yhä runsaasti.

”Avoimuus ei ole rajattomuutta.”

Vallalla ollut seksuaalikasvatuksen kulttuuri heijastelee myös kyselyyn vastanneiden kokemuksissa. Vain kahdeksan prosenttia koki saaneensa monipuolista tietoa seksuaalisuudesta. Vanhimmista vastaajista lähes 70 prosenttia ei ollut saanut minkäänlaista seksuaalikasvatusta, vaan oli joutunut hankkimaan tietonsa omin päin.

Puhumisen kulttuurin notkistumista edistää se, että seksuaalisuuden ja sukupuolen monimuotoisuutta ymmärretään nyky-yhteiskunnassa yhä paremmin.

Karimon mukaan päämääränä tulisi olla se, että ihminen oppisi jo varhain tunnistamaan ja tuomaan esiin omia toiveitaan, tarpeitaan ja rajojaan. Sen myötä seksuaalinen itseymmärrys voi kasvaa, kommunikointi sujuisi luontevammin ja seksitilanteista muodostuisi turvallisempia ja nautinnollisempia.

”Avoimuus ei ole rajattomuutta”, hän huomauttaa.

Kahlitseva häpeä on usein tiedostamatonta

Jos ihminen ei ole tutustunut omaan seksuaalisuuteensa, siitä puhuminen voi tuntua vaikealta. On suureksi avuksi tiedostaa oma historiansa, uskomuksensa ja tunteensa.

Taustalla voi olla epävarmuuden, pelon tai häpeän tunteita, jotka syntyvät häpäisemisen tai kohtaamattomuuden kokemuksista tai esimerkiksi kielteisestä reaktiosta lapsen itsetyydytyskokeiluihin.

”Kahlitseva häpeä on usein tiedostamatonta. Se on sisimpään painettu tunne, joka vaikuttaa käyttäytymiseen”, Karimo kuvailee.

Häpeä, pelko ja epävarmuus estävät turvallisuuden kokemuksen, joka on peruslähtökohta vapautuneelle seksuaalisuuden toteuttamiselle. Näitä tunteita voi olla vaikea sanoittaa jopa omalle tutulle kumppanille. Ne voivat ilmetä esimerkiksi halun puutteena tai kiihottumisvaikeuksina. Jos asioista ei jutella, voi syntyä vääriä oletuksia.

Karimon mukaan moni jää vaikeuksineen yksin luullen, ettei niihin voi saada apua.

”On kuitenkin paljon keinoja kannatella hyvinvoivaa seksuaalisuutta”, hän sanoo.

Jos taustalla on häpeän kokemuksia, on tärkeää oppia tunnistamaan niihin liittyviä tunteita ja puhumaan niistä turvallisessa ilmapiirissä sekä opetella myötätuntoa omaa seksuaalisuuttaan kohtaan.

”Häpeää ei yritetä poistaa, vaan se hyväksytään osaksi itseä. Opitaan elämään tilanteissa, joissa se herää”, Karimo kuvailee.

Hän toteaa, että avoimuuden ja hyväksynnän myötä myös seksuaalinen nautinto voi lisääntyä. Mukaan tulee rentoutta ja iloa, suorittamisen tarve jää pois.

”Seksuaalisuus on paljon muutakin kuin seksiä. Se on luonnollinen osa ihmisyyttä. Tärkeintä olisi löytää omannäköinen, omien arvojen mukainen tapa toteuttaa sitä”, Karimo muistuttaa.

Lue lisää

Lisää aiheesta