Kiinnostus
Turun Ylioppilasteatterista tuttu kaverini Mikko Joukamaa tuli kerran vastaan ja kysyi: ”Mitä sulle kuuluu?” Saman tien hän korjasi: ”Siis että mitä sulle oikeasti kuuluu?”
Hänen aito kiinnostuksensa riisui minulta ”ihan hyvää” -korulauseet pois. Saatoin aidosti vastata, että juuri nyt tuntuu siltä, etten jaksa tätä kiirettä.
Halu tietää ja tajuta toisen tilanne on keskinäisen ymmärryksen avain. Aito kohtaaminen ei synny niinkään siitä, että haluaa kertoa, vaan että haluaa kuulla.
Uskon, että ihminen on lähtökohtaisesti utelias ja kiinnostunut toisesta ihmisestä, mutta mikä opettaa meidät siitä pois?
Osallisuus
Kohtaamisen este ei ole se, että ihmiset ovat keskenään eri mieltä.
Ei kaikesta tarvitse olla samaa mieltä. Olisi hyvä oppia erottamaan toisistaan ihminen ja ihmisen teot, sillä ne ovat kaksi eri asiaa. Haluanko tavata ihmisen hänen arvomaailmansa takana? Voi ystävystyä ilman, että puhutaan politiikkaa.
Yhdysvalloissa olemme nähneet varoittavan esimerkin siitä, mitä seuraa, kun kansakunta on jakautunut poliittisesti kahtia, eikä osapuolilla ole suuremmin mielenkiintoa ymmärtää toisiaan. Sellainen ei ole toivottavaa. Olen aistinut Suomessakin kiukkua, joka mielestäni on seurausta siitä, ettei ihminen ole tullut nähdyksi eikä koe olevansa osa yhteistä tarinaa.
Tieto
Empatian esteitä ovat tietämättömyys, viha ja ennakkoluulot, mutta tieto hälventää niitä. Itsekin olen kirjailijantyössäni huomannut, miten stereotyyppisesti saatan jostakin ihmisryhmästä ajatella. On eri asia luulla kuin kuunnella sitä, joka tietää.
Kun kirjoitin näkövammaisesta Helenasta, huomasin, että jos vain suljen silmät ja väitän sen pohjalta tietäväni, mitä sokeus on, olen väärässä. Olisin vain näkevä mies, joka sulki silmänsä. Onneksi minulla on ollut apunani eri viiteryhmiin kuuluvia ihmisiä, jotka ovat ystävällisesti ja kärsivällisesti oikoneet käsityksiäni.
Empatian esteitä ovat tietämättömyys, viha ja ennakkoluulot.
Olisi hyvä, jos kaltaiseni valtaenemmistön edustajat eivät olisi koko ajan suuna päänä kertomassa, miten asiat ovat. Tekisi hyvää olla välillä hiljaa ja kuunnella, mitä vähemmistöillä on sanottavana.
Opettajankin ammatissa on surullisen helppoa leimata oppilas haasteelliseksi tai viitsimättömäksi tietämättä, millaisia asioita taustalla on. Tärkeitä hetkiä ovat ne, jolloin ymmärrän, että pelkkä tunnille saapuminen voi olla iso saavutus, ja että äikän läksy ei todellakaan ole tärkein asia maailmassa. Kunpa muistaisi Mikko Joukamaan tavoin kysyä: ”Miten sulla oikeasti menee?”
Ymmärrys
Me kaikki olemme kutakuinkin samanlaisia, mutta meidät on opetettu reagoimaan eri tavoin. Sama historiallinen tapahtuma voidaan eri ihmisryhmien silmin nähdä hyvin eri tavoin.
Keskinäistä kohtaamista edistää se, että ymmärrämme, mistä vaikuttimista päätökset tehdään.
On tieteellisesti todistettu, että kirjallisuus lisää empatiakykyä. Koulussa olen havainnut tämän, kun olemme keskustelleet luetusta kirjasta ryhmän kanssa. Nuori saattaa silloin todeta:
”En mä olis tehny noin, mut ymmärrän, miksi se teki niin.”
