Kirjailijana koen suorituspaineita koko ajan. Soljuva teksti voi näyttää helposti tuotetulta, mutta se on hiottava tarkkaan sana sanalta. Suorituspaineisiin auttaa deadline. Se estää tekstin loputtoman pyörittelyn ja kiihdyttää myös ajattelua.
Stressaantuneena rentoudun kävelemällä Lauttasaaren rannoilla. En silmäile puhelintani. Tai ainakin päätän, että nyt vain kävelen ja rentoudun. Joskus saatan istua penkille tai kivelle ja katsella merta. Puhelin tosin polttelee taskussa...
Kiirettä yritän välttää hokemalla, että elämä ei ole milloinkaan valmis eikä täydellinen. Hoen myös, että priorisoi, raivaa aikaa, luovu vähemmän tärkeästä! Mutta mikä elämässä on vähemmän tärkeää? Meidän elämämme miljoonien valintojen maailmassa on yksinkertaisesti liian lyhyt. Kiireen hyvä puoli on se, että tulee käytettyjä aivoja täysillä ja saa vaikkapa kirjoitettua tai siivottua rivakasti.
Deadline estää tekstin loputtoman pyörittelyn ja kiihdyttää myös ajattelua.
Paras viime aikoina lukemani kirja on kosmologian professori Kari Enqvistin esseeteos Valo ja varjo. Se on syvällinen ja paikoitellen aivan hullun hauska. Enqvist katkaisee usein tietoviisaan pohdinnan äkkinäisellä komiikalla. Hän hioo lauseitaan lyyrikon lailla, kirjoittaa hän sitten hiukkasfyysikkojen konferenssista tai lapsuutensa Muumi-kirjoista. Kirjan hupaisimpia juttuja on konferenssi Espanjassa ja siellä amerikanjapanilainen kosmologi, joka suuntaa kokouksen jälkeen yläosattomista tunnetulle uimarannalle.
Tarinoihin eläytymällä ymmärtää, miksi ihmiset ovat erilaisia. Siksi lapsille lukeminen on tärkeää. Lapsille voi keksiä tarinat myös itse. Kun olimme lapsia, isä kertoi meille tarinaa villistä pojasta jatkokertomuksena. Kun poika meni uimahalliin, uikkarit putosivat altaaseen. Nauroimme kippurassa. Mikään kirja ei huvittanut meitä yhtä paljon.
Olen tehnyt uusimman kirjani osin siskoni Tiinan kanssa. Kirjassa käsitellään sitä, miten esikoisen ja kuopuksen roolit jumittuvat. Toinen saatetaan esimerkiksi leimata laiskaksi, toinen ahkeraksi – ja uskomus on lujassa aikuisuuteen saakka. Kirjan nimi on Siskossyndrooma - 60-luku kasvatti meidät. Paneudumme siinä myös tamperelaisen nuoruutemme ilmiöhistoriaan. Tyylilajina on ironia. Me Nopolan ”perhetytöt” luulimme muun muassa, että kaupunkimme keskustassa iltaisin pörräävät tytöt päätyvät ennen pitkää koulukotiin! Olemme kirjoittaneet Tiinan kanssa paljon muutakin yhdessä, ja tänä vuonna vietämme 30-vuotistaiteilijajuhlaamme.
Helsinkiläinen kirjailija, käsikirjoittaja Sinikka Nopola kirjoittaa sekä lapsille että aikuisille. Sisarensa Tiina Nopolan kanssa hän on tehnyt suositun lastenkirjasarjan Heinähattu ja Vilttitossu sekä Risto Räppääjä -kirjat.
