Omatunto
”Olen ollut luonnonsuojelija koko ikäni, tietoisesti 14-vuotiaasta asti. Vuoteen 1995 osui kaksi asiaa, jotka herättivät minut: Ranska teki ydinkokeita Mururoan atollilla ja Shell aikoi upottaa Pohjanmerellä toimineen, vanhaksi käyneen öljynporauslautan Atlanttiin. Minulle tuli halu parantaa maailmaa ja tarttua toimeen, kuten monelle tuossa iässä käy.
Usein olen kuullut sanottavan, että yksilön valinnat eivät merkitse ekokatastrofissa mitään. Väitetään, että luonnonsuojelijat koettavat vain parantaa omaatuntoaan. Tosiasiassa yksilön valinnoilla on merkitystä, sillä ihmiskunta koostuu yksilöistä.
Pelkkä hyvä omatunto on jo riittävä peruste puolustaa luontoa. Jos kokee jatkuvasti toimivansa eri tavoin kuin pitäisi, muuttuu helposti tyytymättömäksi ja äreäksi. On tärkeää, että tuntee noudattavansa omia arvojaan. Elämä on ainutkertainen. Se pitäisi pystyä elämään niin, että voi sanoa: ’Elin niin kuin uskoin’.”
Luontoyhteys
”Monesti puhutaan ihmisen luontosuhteesta, mutta koska ihminen on saumattomasti osa luontoa, käytän mieluummin sanaa luontoyhteys. Se muistuttaa, ettemme ole maapallon val-tiaita vaan osa ekosysteemiä, yksi laji miljoonista.
Ajatus luontoyhteydestä auttaa muodostamaan omia periaatteita. Yritän toimia tavalla, jonka valokuvaaja I. K. Inha aikoinaan kiteytti: ”Ei pidä turhaan häiritä luonnon pienimmänkään eläjän vapautta.” Jos näen kadulla selälleen kaatuneen kovakuoriaisen, haluan auttaa sen takaisin jaloilleen. Kuitenkin useimmiten luonnon kanssa pätee periaate: katsoa saa, mutta ei koskea. Esimerkiksi yksin olevaa linnunpoikasta ei pidä ottaa käteen, luonto hoitaa asian tavalla tai toisella.”
”Olen saanut paljon hyviä ystäviä luonnon kautta.”
Ystävyys
”Olen saanut paljon hyviä ystäviä luonnon kautta. Jännitän aina uusien ihmisten tapaamista, mutta kohtaamiset muuttuvat luontevammiksi, jos lähdemme retkelle metsään tai suolle. Miehenikin kanssa kävimme ensin sieniretkillä ennen kuin aloimme tapailla muualla. Metsässä ei tarvitse koko ajan katsella toista silmiin tai keksiä puhuttavaa, vaan voidaan kiinnittää yhdessä huomiota ympäröivään maailmaan.”
Epätäydellisyys
”Luontoa sanotaan viisaaksi, mutta se on joskus myös aika hölmö. Esimerkiksi riikinkukon komea pyrstö voi palvella lajin jatkumista, mutta yksilön kannalta se on epäkäytännöllinen. Romaanissani Margarita kirjoitan, että ”luonto ei ole taideteos vaan horjuva hahmotelma”.
Minusta on lohdullista ajatella, että ei ole olemassa mitään täydellistä, ei edes viisasta luontoa. Kuten yksittäisen ihmisen myös luonnon ratkaisut ovat välillä traagisia, hassuja, juuri ja juuri toimivia tai vain vähän sinne päin. Kun ei ole täydellisyyttä, olen oppinut olemaan aiempaa lempeämpi itseäni kohtaan.”
