Ilo
Kun tyttäreni kertoi olevansa raskaana, olin välittömästi onnesta soikeana. Soitto synnytyslaitokselta oli ihme. Minusta tuntui, ettei enää ollut olemassa aikaa, kun tuota pientä ihmistä ei ollut. Osasin odottaa molemminpuolista varauksetonta rakkautta, mutta en ymmärtänyt, kuinka suurta iloa se tuottaa.
Omat isovanhempani olivat minulle tärkeitä, erityisesti isänäitini. Mamma osasi läsnäolon taidon, mutta kunnioitti lasten yksityisyyttä. Hän ei tuppautunut seuraan vaan antoi ymmärtää, että on täällä, mitä tahansa tarvitset.
Leikki
Ammattinani on leikkiminen. Siksi en leiki lastenlasteni kanssa. Sen sijaan urheilemme, piirrämme, luemme, retkeilemme ja teemme ruokaa yhdessä. Tämän mukana välitän sanatonta tietoa, jota minulle on elämäni aikana kertynyt.
Antoisia ovat keskustelut etiikasta, siitä mikä on tärkeää elämässä ja kuolemassa. Kuusivuotias on esimerkiksi ihmeissään siitä, miksi hyttysiä saa tappaa, mutta kannan sisälle lentäneet kärpäset varovasti juomalasissa ulos. Hyttyset ovat kuitenkin tärkeitä linnuille, ja linnut ovat kivoja.
Ammatistani johtuen vahvuuksiani ovat läsnäolo, kuuntelu ja kehonhallinta. Osaan neuvoa, mitä lihaksia kannattaa käyttää, kun haluaa kiivetä puuhun. Oma roolini on olla vieressä turvana, jos lapsi uhkaa pudota.
Tuki
Nykyisin yhteiskunnassa korostuu kilpailu. Se on yksinäistä puuhaa. Sen sijaan kilvoittelu on tiimityöskentelyä, jossa yhdessä saavutetaan haluttu päämäärä. Perhe on tiimi, jos mikä! Perheen tai suvun tuki on arvokasta, mutta on hyväksyttävä, ettei lapsi tai lapsenlapsi ole minun. Tehtäväni isovanhempana on tukea lapsenlapsia kaikessa, mitä he tavoittelevat. Joskus se voi vaatia nieleskelyä, mutta tuen silti.
Arki on arvokasta, ja autan mielelläni tyttäreni perhettä pärjäämään siinä. Asun kilometrin päässä lapsenlapsistani, ja minulle voi aina soittaa ja pyytää vaikka hakemaan lapset tarhasta. Kiitos koronan ja vanhenevien näyttelijöiden työtilanteen se onnistuu minulta useimmiten.
Vanhempien tukeminen on pieniä asioita. Voin esimerkiksi keittää ison kattilallisen soppaa tai käydä kaupassa, kun perhe on syysflunssan kourissa. Olen isovanhemmuudessa selkeästi saamapuolella: perheen arjen helpottaminen tuottaa minulle suunnatonta iloa.
Aika
Suhteeni aikaan on erilainen kuin aiemmin. Minusta tuntuu, että olin aina hoputtamassa tytärtäni. Nyt, kun vien lapsenlapset tarhaan, minulla ei ole kiire minnekään. Meillä on aikaa pysähtyä tutkimaan kaikkea sitä, mitä lapset keksivät matkalla ihmetellä.
Kun lapsille antaa aikaa, he ovat hyvillä mielin koko päivän. Tarhan ovella he kapsahtavat kaulaan ja antavat pusun. Se on heidän kiitoksensa!
