"Olin 60 vuotta teatterin lavalla. Tunnen vieläkin syyllisyyttä siitä, että teimme mieheni Vilin kanssa niin hirveästi töitä. Kaikki illat menivät teatterissa ja lapsista huolehti kodinhoitaja.
Välillä siirsin televisio-ohjelmien harjoitukset meidän olohuoneeseemme vain siksi, että lapset edes joskus näkivät minut. Onneksi kukaan ei joutunut huonoon seuraan. Se on loppujen lopuksi niin pienestä kiinni, ettei elämä ala mennä vinoon.
Jäin virallisesti eläkkeelle jo reilut parikymmentä vuotta sitten, mutta jatkoin töitä näyttämöillä entiseen malliin. Etukäteen pelkäsin, että töistä luopumisesta tulee kamalat vieroitusoireet, mutta nyt olen ollut kaksi vuotta kotona eikä mitään oireita ilmaantunut.
"Harmittaa, että olin niin vähän kotona, kun lapset olivat pieniä."
Olen tyytyväisenä siirtynyt yleisön puolelle. Käyn katsomassa melkein kaikki Tampereen teattereiden näytelmät, ja analysoin niitä huolella. Viihdyn myös telkkarin ja Netflixin ääressä ja seuraan politiikkaa. Toivon hartaasti, että suomalaista tasa-arvoa ei mentäisi murtamaan.
Olen huomannut, että jos on nuorena kiinnostunut maailmasta, se kyllä säilyy. Jos on tottunut tuijottamaan omaa napaa, vanhanakaan eivät muut asiat juuri kiinnosta.
Minä en ole koskaan osannut antaa muille ihmisille neuvoja eikä niitä minulta ole kukaan kysynytkään. Mitä nyt au pairiksi lähtevää lastenlasta koetin evästää ilmeisen hatarilla telkkarisarjaan perustuvilla käsityksilläni.
Perheen takia elämäni ei ole yksinäistä. Lastenlastenlasten mielestä en ole ollenkaan vanha. Huvittaa, kun kolmevuotias ihmettelee, miksei mummi muka voi istua lattialle hänen kanssaan leikkimään. Hän kyllä tarjoutui nostamaan minut ylös.
"Vanhana ihminen tekee päivässä vain yhden asian."
Minä olen Köntys Köntynen ja kävelen ontuen. Alimmat selkänikamani lysähtivät eläkkeelle jäämisen aikoihin. Ei siinä auttanut kuin hyväksyä, että vauhtia pitää hidastaa. Lihaksista voin silti pitää huolta. Olen vuosikaudet käynyt kahdesti viikossa vesijumpassa. Se tekee tosi hyvää ja sen jälkeen on mukava mennä kaverin kanssa lounaalle.
En olisi aiemmin uskonut, mutta totta se on, että vanhana ihminen tekee päivässä vain yhden asian. Jos kalenterissa on hammaslääkäri, muuta ei sille päivälle kannata sopia. Ero entiseen on melkoinen.”
