Näin ylioppilasjuhlat ovat muuttuneet: ennen sai tulla kutsumatta

Yhteishyvän vuonna 1996 julkaistu artikkeli paljastaa, miten juhlaetikettiin suhtauduttiin aiemmin ja kuinka paljon tavat ovat sittemmin muuttuneet.

Nykyään vieraslistat suunnitellaan tarkasti ja tarjoilut mitoitetaan etukäteen. 30 vuotta sitten ovet olivat usein paljon avoimemmat.

Juhliin sai tulla ilman kutsua

Vuonna 1996 kutsut toimitettiin paperisina kortteina tai puhelimitse, mutta esimerkiksi ylioppilasjuhlissa vallitsi nykypäivään verrattuna yllättävän vapaa käytäntö.

Juhliin saattoi saapua myös ilman kutsua, kunhan kyse oli lyhyestä onnittelukäynnistä. Naapurit ja opettajat ilmestyivät paikalle usein pelkän tiedon perusteella.

”Ylioppilasjuhliin voi osallistua myös kutsumatta, mutta silloin juhlassa vain käväistään onnittelukäynnillä.” (Yhteishyvä 5/1996)

Nykyään tilanne on toinen: vieraslistat suunnitellaan tarkasti ja tarjoilut mitoitetaan ennakkoon. Yllätysvieras saattaisi aiheuttaa lähinnä hämmennystä.

Mutta onko kutsumattomien vieraiden aika ohi – vai osa suomalaista juhlakulttuuria ja yhä elossa?

Ylipukeutuminen oli virhe

30 vuotta sitten juhlien pukeutumisohje oli melko ympäripyöreä: juhliin pukeudutaan hieman tavallista paremmin, mutta ei liikaa.

Erityisen tärkeää oli välttää ylipukeutumista, jotta huomion keskipiste pysyy siinä, missä kuuluu.

”Ylipukeutumista on vältettävä, koska päivän merkkihenkilön on erotuttava muista.” (Yhteishyvä 5/1996)

Nykyään suurempi huolenaihe tuntuu olevan ylipukeutumisen sijasta alipukeutuminen.

Vieraat esiteltiin hierarkian mukaan

Ehkä silmiinpistävin ero nykypäivään löytyy artikkeliin kirjatuista esittelykäytännöistä.

Esittelyn suorittivat isäntä, emäntä tai onniteltava itse. Esittelyssä myös hierarkialla oli väliä.

”Jos sinun on esiteltävä toisilleen kaksi ennestään tuntematonta henkilöä, menettele näin: esittele nuori vanhemmalle, mies naiselle ja alemmassa asemassa oleva ylemmässä olevalle.” (Yhteishyvä 5/1996)

Myös tittelit olivat arkipäivää. Niitä käytettiin virallisissa tilaisuuksissa, mutta kotijuhlissa harvemmin.

”Esittelyn perinteinen malli kuuluu näin: ”Rouva Helminen, saanko esitellä teille kauppias Kivisen.” (Yhteishyvä 5/1996)

Nykyään vastaavat esittelytilanteet hoituvat yleensä ilman titteleitä ja huomattavasti rennommalla otteella.

Ketään ei jätetä ulkopuolelle

Vaikka juhlaetiketti on muuttunut rennommaksi ja muodollisuudet ovat vähentyneet, yksi perusperiaate ei ole kadonnut.

Kuten jo vuonna 1996 todettiin, on tärkeää varmistaa, ettei kukaan vieraista jää joukon ulkopuolelle.

”Esittelyn jälkeen vieras johdatetaan juhlapöytään tai keskustelemaan johonkin sopivaan ryhmään. Isäntäväen tehtävä on valvoa, ettei kukaan tunne itseään ulkopuoliseksi tai yksinäiseksi.” (Yhteishyvä 5/1996)