20 vuotta riitti – Jyrki Sukula myi viinitilansa Italiassa

Aurinko paahtaa kuumimmillaan Pohjois-Italian Piemonten kukkuloilla. Vanhan kivitalon suojaisella terassilla on kuitenkin siedettävää istua. Kovin pitkään ei tilan isäntä Jyrki Sukula tässä enää istu. 20 vuoden viinitilayrittäjyys on päättymässä.

Viinitilan myynnin ei ollut tarkoitus tulla vielä julkisuuteen.

”Joku minun lörppösuu kaverini se on vuotanut”, Jyrki sanoo.

Kahdenkymmenen työntäyteisen viininviljelyvuoden jälkeen aikaa vapautuu jollekin muulle. Viinitarhat on myyty, tyttäret muuttamassa pois kotoa eikä kumpikaan osaa vielä sanoa, mitä seuraavaksi tapahtuu.

”Minä olen niin paljon vanhempi kuin Riikka. Eihän minulla ole tässä elämässä enää potentiaalisesti paljoa aikaa jäljellä.”

”Mutsi kuoli 52-vuotiaana ja minähän olen jo 61. Minun elintavoillani ei varmasti ole pitkää elämää jäljellä, joten jotenkin täytyy valmistautua siihen. Tehdä vielä jotain, mitä ei ole koskaan tehnyt”, Jyrki pohtii.

Parikymmentä Italian-vuotta teki kuitenkin sen, että Jyrki on huomannut, mikä Suomesta puuttuu: ei tunnisteta omia vahvuuksia. Sitä sanomaa hän haluaa viedä kotimaahan:

”Meillä on puhdas vesi, tuhansien järvien maa. Suomessa ei osata brändätä omia juttuja”, hän sanoo.

”Eihän italialaisiakaan tomaatteja myydä maailmalla, mutta tomaattisosetta on joka paikassa. Eikä viljaa, mutta pastaa kyllä”, hän vertaa italialaisten kykyyn tuotteistaa omiaan.

Viinitarhoista oli luovuttava

Vaimo Riikka Sukula, 55, kantaa terassipöytään tarjolle tilan omia viinejä; Alta Langa -kuohuvaa ja sitä kuuluisaa, arvokasta barolo-punaviiniä. Viinien kuninkaaksikin kutsuttu barolo valmistetaan pelkästään Nebbiolo-rypäleestä, ja nimensä se on saanut tästä pienestä Barolon kylästä.

”Täällä Italiassa tämä (viinitilan myynnistä puhuminen) olisi ihan no-no -aihe. Täällä kaupoista puhutaan vasta, kun uusi yrittäjä aloittaa”, Jyrki jatkaa.

Ja uusi yrittäjä pääsee myymään tuotettaan vasta neljän vuoden kuluttua. Barolon on kehityttävä vähintään parin vuoden ajan puisissa viinitynnyreissä ja sen jälkeen vähintään vielä vuoden ajan pullossa.

Alkukeväästä Kauppalehti uutisoi Sukuloiden tilan myynnistä, ja perässä seurasivat muut mediat.

Aiheen uutisointi ei ollut pelkästään mieluista Sukuloille. Kellari kun on täynnä kehitysvaiheessa olevaa viiniä, mikä tulee saada kaupaksi.

”Ja uutisoinnin jälkeen sitten luullaan, että meillä ei ole enää mitään myytävää.”

Ostajaa Serralunga d’Alban kylässä sijaitseville viinitarhoille ei tarvinnut hakemalla hakea.

Arvostetulla Barolon alueella tarhoja on harvoin kaupan, joten ”renkaanpotkijoita on käynyt vuosien mittaan pihassa”. Tällä tavoin ostajatkin löydettiin, omalta pihalta ihmettelemästä.

Tyttäret muuttavat omilleen

Viinitarhojen myynti oli pariskunnan lopullisena suunnitelmana alusta alkaen. 20 vuotta sitten he muuttivat Suomesta alueelle nuorina ja osaamattomina viininviljelijöinä.

”Mutta halua oppia oli sitäkin enemmän”, he muistelevat.

Ennen muuttoa Italiaan Jyrkillä ja Riikalla oli pitkä urakka edessä Suomessa – huippukokki Jyrkin ravintoloita myytiin ja yhdistettiin niin, että niiden johtaminen oli mahdollista etänä.

”Olen tehnyt etätöitä jo 10 vuotta ennen kuin siitä tuli yleistä muillekin”, monesta tv-ohjelmastakin kansalle tuttu Jyrki sanoo.

Tarhojen myynnin jälkeen heille jää suuri talo ja metsää. Ja aikaa ja hiljaisuutta, koska perheen kaksi tytärtä ovat pian muuttamassa omilleen: vanhempi tytär Alma lähtee yliopistoon ja Helmillä on enää vuosi lukiota jäljellä.

Nyt oli siis mainio hetki laittaa viljelmät rahoiksi. Laakereilleen he eivät kuitenkaan aio jäädä lepäämään:

”’Jyrki on kuin tuulilasinpyyhkijä, hän menee edestakaisin ja Suomessakin koko ajan jotain toimintaa”, Riikka kertoo.

Varsinkin Riikka on pyörittänyt viinitilaa ympärivuorokautisesti – ja ympärivuotisesti. Hän on ottanut maisteluvieraat vastaan ja kerännyt kehut verkkosivujen arvosteluissa. Mutta hänellekin oli itsestään selvää, että tilasta on luovuttava.

”Oli päivänselvää, ettemme tee tätä kuolemaan saakka. Emmekä millään lailla edellytä, että lapset rakastuisivat tähän.”

Tytärten vahvin kieli on italia

Tytär Alma kurkkaa ovesta terassille ja pahoittelee, että keskeyttää keskustelun. Hän puhuu nopealla tempolla italiaa äitinsä kanssa.

Perheen kotikieli on suomi, mutta tytöt ovat asuneet Piemontessa koko elämänsä, ja puhuvat siksi keskenään italiaa.

”Alma puhuu minulle italiaa silloin, kun ei osaa sanoa asiaa suomeksi. Nyt hän esimerkiksi kysyi minulta pyykeistä”, Riikka kertoo.

Vanhemmat ovat vuosien varrella oppineet maan kielen. Riikka kehuu italialaisten vastaanottoa; jos vähänkin yrittää puhua italiaa, paikalliset kannustavat ja kehuvat.

Jyrki taas tuntee pärjäävänsä italiassa kaupoissa ja toreilla – kun on ilman perhettään.

”Silloin tunnen, että osaan ja ihmiset diggaavat. Mutta sitten kun tyttäret ovat mukana, he hihittelevät. Että yritä isä nyt edes prepositiot ja verbit laittaa oikein.”

Baroloon asettuminen ei ollut sattumaa

Sukulat kannustavat ihmisiä haaveilemaan ja toteuttamaan unelmiaan ulkomailla asumisesta.

”Suomalaisista sanotaan, että he ovat maailman onnellisin kansa. Se on sitä sen takia, että suomalaiset tyytyvät keskinkertaisuuteen. Täällä maailmalla näkee vähän erilaisia onnellisuuden asteita”, Jyrki lataa.

Sukuloiden asettuminen juuri Barolon alueelle ei ollut sattumaa. Alueen viini on arvokasta, joten siitä saa myös hyvän elannon itselleen. Esimerkiksi Alkossa pullo tilausvalikoimassa olevaa baroloa maksaa 105 euroa.

Tässä palataan taas Italian-vuosien antamaan suurimpaan oppiin. Siihen, mitä Jyrki haluaa viedä Suomeen ja vetämiinsä projekteihin ja ohjelmiin:

”Miksi Suomessa harmitellaan, jos ruotsalaiset myyvät uutta perunaa halvalla? Miksemme ole ylpeitä omasta varhaisperunastamme, tee siitä brändiä ja pyydä siitä kunnon hintaa?”

Hän vertaa asiaan siihen, miten Barolon alue on saanut kehitettyä omasta tuotteestaan luksusta, vähän parempaa ja siten kalliimpaa viiniä.

Mutta saivatko he viinitarhan myynnistä sen verran tuloja, että loppuelämän voi ottaa rennommin?

”Se ei kuulu julkisuuteen, mutta sanoisin, että kyllä töitä täytyy tehdä. Nykyinen miljoona on kuitenkin vain vanha satatuhatta. Millillä tai kahdella tai viidelläkään ei tee hevonpersettä”, Jyrki sanoo.

”Mutta sen voin sanoa kaikille, että kannattaa lähteä tekemään. Tämä on aika kannattavaa hommaa. Viiniä, tai vaikka hasselpähkinää”, hän jatkaa ja viittaa alla siintäviin, muun muassa Nutellasta ja Kindereistä tunnetun Ferreron miljonäärisuvun hasselpähkinäviljelmiin.

Suomalaisten töykeys ihmetyttää tyttäriä

Sukuloiden tytärten suunnitelmana kuulostaa olevan opiskelu maailmalla – vanhempi on hakenut yliopistoihin muun muassa Ruotsiin ja Hollantiin. Riikalla oli itsellään nuorena halu lähteä maailmalle heti, kun koulut olivat ohi. Hän oli se, joka sai Jyrkinkin irtautumaan Suomesta.

”En olisi koskaan ilman Riikkaa uskaltanut.”

Mutta nyt heitä ei saisi enää palaamaan Suomeen, ainakaan pysyvästi. Eteläeurooppalainen välittömyys ja kohteliaisuus ovat vieneet niin vanhempien kuin tyttärienkin sydämen.

Tytöt potevat Suomessa ollessaan koti-ikävää jo parin viikon jälkeen; he ihmettelevät, mikseivät ihmiset tervehdi toisiaan, eivät avaa ovea, sano päivää, kiitos ja ole hyvä.

”Ja heistä tuntuu, että esimerkiksi ravintolassa heitä kohdellaan lapsina. Ystävällisyyden puute vaivaa. Ihmiset kävelevät päin ratikassa ja sanovat oho, sori”, Jyrki kertoo.

”Tuntuu helvetin hyvältä”

Kun tytöt ovat lentäneet pesästä, voi vanhempien elämä suuntautua mihin vain. Puheissa kuitenkin Italia tuntuu kotipaikalta.

Jyrkin mukaan yksi tytär – viinitarhat – on nyt myyty, ja kohta lähtevät Alma ja Helmikin. Vanhin, 34-vuotias tytär, asuu Suomessa.

”Kyllähän sitä vanhempana tuntee mielihyvää, kun lapset pärjäävät ja haluavat lähteä maailmalle”, Riikka sanoo ja saa Jyrkin komppaamaan:

”Tuntuu helvetin hyvältä.”