Löytyykö kaapistasi tämä harvinainen Mariskooli? Arvo jopa 700 euroa

Ripari-, joulu- tai ylioppilaslahja – ja lisäksi suosittu tuliainen.  

Mummolanostalgian ja modernin muotoilun yhdistävä Mariskooli on suomalaiskotien rakastettu käyttöesine ja ikoninen sisustustuote, joka nousi suosioon 1960-luvulla. Todellinen suursuosio koettiin vuosituhannen alussa. Tuolloin Marimekko ja Iittala toivat markkinoille laajan värivalikoiman, jota vaihdeltiin sesongeittain. Suomalaiset keräsivät kotiinsa koko sarjan eri sävyjä, mikä piti keräilyharrastuksen voimissaan.  

Rakastetun suomalaisen designklassikon alkuperä on tosiasiassa Saksassa.  

”Mariskooli on vanha saksalainen prässilasimalli, joka kulkeutui lasinpuhaltajien mukana Keski-Euroopasta Suomeen. Tuohon aikaan mallit liikkuivat tehtailta ja maasta toiseen”, kertoo Jaana Eriksson Iittalan lasimuseosta.  

Marimekon perustaja Armi Ratia teki Mariskoolista supersuositun. Hänellä oli tapana järjestää Porvoon Bökarsin kartanossa kuuluisia juhlia, joissa viini virtasi, ja vieraat tunsivat olonsa arvostetuiksi. Yksi puutarhajuhlien tähdistä oli Mariskooli, josta vieraille ojennettiin tarjoiltavia.  

”Bökarsin kartanon upeat kattaukset Mariskooleineen olivat esillä myös kansainvälisissä sisustusjulkaisuissa, mikä lisäsi Mariskoolien suosiota”, Eriksson kertoo.  

Harvinaiset värit nostavat hintaa  

Mariskoolia on valmistettu Suomessa 1960-luvulta lähtien. Aluksi kulhot tehtiin käsityönä Nuutajärven lasitehtaalla, ja nykyään niitä valmistetaan koneellisesti puristamalla Iittalan lasitehtaalla Hämeenlinnassa. 

Huutokauppa Helanderin johtava intendentti Hanne Merikanto uskoo, että Mariskoolia rakastetaan, koska sillä on helppo saada kattaukseen juhlallinen tunnelma ja kotiin väriloistoa.  

”Ne ovat myös käytännöllisiä, sillä niistä on helppo tarjoilla mitä vain. Ne ovat myös kauniita säilytysastioita kodin pienille esineille kuten koruille.” 

Suurin Mariskoolien keräilyinnostus on kuitenkin hiipunut. Kyse on kulttuurin muutoksesta, Merikanto huomauttaa. Nuoremmat eivät ole ylipäätään keräilystä yhtä kiinnostuneita kuin vanhemmat ikäluokat.  

Tietyt Mariskoolit kiinnostavat kuitenkin aina keräilijöitä.  

”Meillä kallein huudettu Mariskooli oli ametistin värinen, ja se maksoi kuluineen 700 euroa. Viime keväänä myimme opaalinkeltaisen Mariskoolin 250 eurolla”, Merikanto kertoo.  

Vintageliike Muijan omistaja Taina Vuorelan mukaan harvinaisemmat värit, kuten granaatinpunainen, vaaleanpunaiset sävyt ja vanhat mattavärit, ovat hittejä.  

”Ja aina on helpompaa myydä pinkkiä, keltaista ja lilan sävyjä kuin tavallisia sinisiä ja vihreitä”, hän huomauttaa.  

Valmistusvuodella on väliä  

Jos haluat tehdä rahaa omilla Mariskooleillasi, muista keräilyn perussääntö. Mariskoolin kunto ja harvinaisuus vaikuttavat suosioon.  

Vuorelan mukaan Nuutajärven lasitehtaan aikaiset Mariskoolit kiinnostavat keräilijöitä enemmän. 

Erityistä kiinnostusta herättävät Mariskoolit, joita on valmistettu vain yhtenä tai muutamana vuonna. Tällainen on esimerkiksi erittäin suosittu mattavalkoinen, jota valmistettiin vain vuonna 1985.  

”Myös mattakeltainen ja mattapinkki Mariskooli ovat keräilijöiden helmiä. Niitä valmistettiin vuosina 1997–2001. Sen sijaan vuosina 2008–2015 valmistettu, 12 senttiä korkea Mariskooli ei ole vielä nostanut keräilyarvoaan, ellei se ole harvinainen ruusuoliivi”, kertoo Vuorela. 

Keräilijä saattaa kurkata myös Mariskoolin pohjaan. Jos siellä on jäljellä silkkinen tarra, keräilijät ovat valmiita maksamaan Mariskoolista hieman enemmän. Tarrat olivat käytössä vuosina 1980–2004, mutta käytössä ne usein hukkuivat.  

Joistakin Mariskooleista löytyy stanssattu muottinumero. Se on pieni numero, joka on valettu lasin pintaan – yleensä jalan alle tai sisäpohjaan. Se viittaa muottiin, jota on käytetty kyseisen yksilön valmistuksessa.  

”Muottinumero ei vaikuta Mariskoolin hintaan”, kertoo Vuorela.  

Onko kotonasi sittenkin Onni?  

Jos mietit, onko oma Mariskoolisi vanhaa vai uutta tuotantoa, katso sen reunaa. Vanhoissa Mariskooleissa on piparimainen reuna, uudemmissa loivasti kolmiomainen.  

Voi hyvin olla, että kotonasi oleva pieni Mariskooli ei ole Mariskooli ollenkaan.  

Mariskoolin esiäiti on nimeltään Onni. Saksasta peräisin oleva sokerikko oli Iittalan tuotannossa 1800–1900-lukujen vaihteessa sekä 1960-luvulla, jolloin se siirtyi Riihimäen lasissa valmistettavaksi.  

”Se muistuttaa Mariskoolia, mutta jalka on kapeampi ja levenee eri tavalla”, Vuorela vinkkaa.  

Markkinoilla on myös Mariskoolin kopioita.  

Niiden tunnistaminen ei ole helppoa. Osa kopioista on nimittäin taiten tehtyjä.  

Kerro tarinasi

Keräiletkö Mariskooleja? Ota yhteyttä! Yhteishyvä tekee juttua kiinnostavista suomalaiskeräilijöistä. Lähetä tarinasi: yhteishyva.toimitus@sok.fi.