Ensin katosi tuttu ilo työstä. Petra Lindell oli aina nauttinut työn tekemisestä, pitkistäkin päivistä. Nyt hän huomasi, että alkoi ylisuorittaa tehtäviään. Mielialasta tuli äreämpi ja yöunista katkonaisia.

Sitten mieleen alkoi nousta asioita, jotka olivat värittäneet koko perheen elämää menneet vuodet. Petran tytär Jessica oli sairastunut 2-vuotiaana leukemiaan, ja erilaiset hoidot ja pelot olivat olleet Petran koko elämä 3,5 vuotta. Nyt hän oli palannut töihin, mutta hyvä alun jälkeen mieli alkoikin rakoilla.

”Koko sen rankan kokemuksen ajan olin jaksanut syöpälapsen äitinä, koska oli pakko. Kun lopulta saimme Jessicalle terveen paperit viiden vuoden seurannan jälkeen, olo alkoi tuntua raskaammalta. Syöpä oli iskenyt pahasti perusturvan tunteeseeni.”

SOK:lla palvelupäällikkönä työskennellyt Petra pääsi nopeasti työterveyspsykologin vastaanotolle. Sieltä hänet ohjattiin kymmenen kerran lyhytterapiaan.

”Hyödyin todella paljon jo psykologikäynneistä ennen lyhytterapiaa. Psykologi auttoi reflektoimaan asioita ja purkamaan traumaa, joka syöpävuosien aikana oli syntynyt. Elämä oli ollut jatkuvaa hengestä taistelua ja hälytysvalmiudessa oloa.”

Ajoissa puuttuminen tärkeää

Jälkikäteen Petra on tyytyväinen siihen, että asioihin tartuttiin, kun hän vielä oli toimintakykyinen.

”Varmaan aika monelle ihmiselle tyypillisesti sinnittelin pitkään oloni kanssa. Silti hain apua riittävän ajoissa. Siinä kohtaa oli erityisen tärkeää, että joku sanoi: nyt sinun on hyväksyttävä, että väsyttää. Nyt pitää levätä.”

Kymmenen kerran lyhytterapia toteutui pari kertaa kuukaudessa. Petralla oli jo ennestään työkaluja käsitellä asioita, ja terapiassa ne kaivettiin uudelleen aktiivisesti esiin.

”Tarvitsin sitä, että joku potki minua kevyesti eteenpäin.”

”Olen suorittaja, ja nautin täysillä tekemisestä. Terapiassa opin tarkkailemaan itseäni. Innovointi on osa luonnettani ja vahvuuteni, mutta välillä on muistettava pitää kunnolla taukoa. Nykyään muistan laittaa välillä kaikki koneet kiinni ja lähteä ulos treenaamaan tai pitää kahvipaussin.”

Kun olo alkoi kohentua, Petra hyötyi myös terapeutin kannustuksesta.

”Tarvitsin sitä, että joku potki minua kevyesti eteenpäin. Pää olisi saattanut epäillä, etten jaksa vielä.”

”Pehmeät arvot työelämässä kannattavat”

Terapian lopussa Petralle tehtiin kartoitus, samoin kuin ennen terapiaa. Niissä kehitys näkyi selvästi.

”Alussa en voinut kovin hyvin. Loppuhaastattelun mukaan nauru taas raikasi, työ ja kuntosaliharjoittelu kulki ja olin oma eloisa ja iloinen itseni.”

Petra kävi koko terapian ajan töissä. Hän kiittää työnantajaansa paitsi lyhytterapiasta myös siitä, miten hänen äkilliseen poisjääntiinsä työstä suhtauduttiin, kun syöpädiagnoosi muutti perheen elämän yhdessä hetkessä.

”Minulle sanottiin heti sairaalasta soittaessani, että älä murehdi muusta kuin perheestäsi, me hoidamme työt. Olen ikuisesti kiitollinen siitä inhimillisestä lämmöstä ja aidosta välittämisestä. On ollut ilo huomata, että yritykset ovat alkaneet puhua enemmän pehmeistä arvoista. Uskon vahvasti siihen, että se saa ihmiset voimaan paremmin työssään.”