Patti on ilmestynyt jalkaan ikävään kohtaan. Se hiertää kävellessä ja harmittaa 11-vuotiasta Anna Rukkoa. Hän haluaa päästä siitä eroon. Lääkärin mielestä patti näyttää harmittomalta, mutta hän suostuu poistamaan sen. Leikkauksen jälkeen patista lähetetään koepala tutkittavaksi patologille.
Pääsiäisenä 2008 Rukkojen perheeseen syntyy Kaarlo-poika, ja Anna saa toisen pikkuveljen. Pyhien jälkeen vanhemmat kutsutaan pikaisesti espoolaiseen Jorvin sairaalaan. Siellä he saavat kuulla uutisen, joka pysäyttää onnellisen perheen arjen. Heidän tyttärellään on todettu melanooma, ihosyöpä. Lisätutkimukset osoittavat, että syöpä on ärhäkkää laatua ja ennuste niin huono, että elinaikaa luvataan korkeintaan muutama kuukausi.
Anna Rukon ei onneksi tarvitse kuulla uutista suoraan lääkäriltä, vaan vanhemmat saavat pehmentää musertavaa tietoa. Suomessa vasta 12-vuotiaalla on velvollisuus kuulla itse kaikki omaan terveydentilaansa liittyvät asiat.
"Tajusin, että minulla on syöpä vasta, kun löysin äidiltä syöpäoppaita. Kukaan ei ollut siihen mennessä puhunut syövästä sillä nimellä, eikä melanooma sanonut minulle mitään", Rukko muistelee.
Rankat hoidot muuttivat kaiken
Löydöksen jälkeen Rukko joutui lukuisiin tutkimuksiin. Lääkäreillä oli kiire selvittää, minne kaikkialle syöpä oli ehtinyt levitä. Ensin Rukolle tehtiin suuri leikkaus, jonka jälkeen hänet siirrettiin lastenklinikalle sytostaattihoitoihin. Hoitojen aikana Rukon hiukset lähtivät, ja hän voi pahoin. Loppuvaiheessa 160-senttinen tyttö painoi enää 39 kiloa. Koska hoitojaksot kestivät kuukausia, Rukko joutui käymään sairaalakoulua, ja samalla kaikki hänen ystävänsä kaikkosivat.
"Sairaala-aika on minulle yhä osittain sumua. Elin päivä ja sytostaattipilleri kerrallaan."
Hoidot muuttivat koko perheen elämän. Perusturvallisuus järkkyi, muut lapset jäivät vähemmälle huomiolle, ja vanhempien tulot romahtivat.
"Olin ensimmäinen melanoomatapaus klinikalla. Lääkäreiden yllätykseksi ja minun onnekseni lääkkeet purivat ja syövän eteneminen pysähtyi."
Syksyllä 2008 lääkitys vaihdettiin sytostaateista toiseen syöpälääkkeeseen, interferoniin, jota Rukko sai vuoden 2010 kesäkuuhun asti. Sitten hoidot olivat ohi, mutta kontrollikäynnit jatkuvat edelleen.
"Selvinneistä yritetään liian usein tehdä sankareita. Todellisuudessa syövässä ei ole mitään kaunista. Siitä ei selviä sisulla tai tahdonvoimalla, eikä siitä saa sankaritarinaa. En tiedä yhtään syöpään kuollutta lasta, joka ei olisi taistellut jäädäkseen henkiin. On tuurista kiinni, purevatko lääkkeet."