Elämää vanhassa osuuskaupassa: Näin funkishelmi heräsi eloon

Ilomantsissa vanhalla Kauppatiellä on viehättäviä puutaloja rinta rinnan. Suuren valkoisen talon sisäänkäyntiä koristaa kullanvärinen laatta. Se kertoo talon olleen vuoden 2008 maakunnallinen rakennuskohde Pohjois-Karjalassa.

Tässä on Ilomantsin entinen osuuskauppa, nykyinen arkkitehti- ja suunnittelukonttori sekä koti. Talon omistavat arkkitehti ja sisustusarkkitehtien opettaja Nina Kosola, 44, sekä hänen avomiehensä, arkkitehti- ja graafinen suunnittelija Arto Liimatta, 56.

Jo eteisessä on selvää, että kodissa kaikki on tarkasti harkittua. Portaat vievät yläkertaan, jossa aukeaa kaunis, skandinaavinen asunto: valoa, vaaleaa puuta ja 1940-luvun designia.

Alkuperäisyys kadoksissa

Reilut kymmenen vuotta sitten talo näytti hyvin erilaiselta. Liimatta ja Kosola asuivat Kauppatien toisella puolella, kun entisen osuuskaupan pihalle ilmestyi myytävänä-kyltti. Talo alkoi kiehtoa, vaikka rakennus oli päässyt jo vähän huonoon kuntoon.

"Kävimme katsomassa useita eri taloja, muun muassa vanhaa pappilaa. Halusimme vanhan rakennuksen, jolla on historia", pari kertoo.

"Arto joutui pakottamaan minut alun perin tänne", Kosola naurahtaa.

Pohjois-Karjalan Osuuskauppa oli lopettanut talossa 1970-luvulla. Sen jälkeen talossa oli ollut niin kunnanvirasto, nahkaompelimo, matkustajakoti kuin insinööritoimisto. Melkein jokainen toimija oli remontoinut taloa, eikä rakennusta enää edes tunnistanut vanhaksi funkishelmeksi. Matkustajakodin takia rakennus oli täynnä pieniä, lastulevyillä eristettyjä koppihuoneita.

Kaikkien remonttien jälkeen oli vaikeaa hahmottaa, miltä talo voisi näyttää.

"Kävimme katsomassa taloa monta kertaa. Pikkuhiljaa aloimme saada visiota, millaisia mahdollisuuksia talo tarjosi."

Kaunista ja yksinkertaista

Kosola ja Liimatta tekivät ostopäätöksen vuonna 2003. He päättivät avata yläkerran kadun puolelle yhden suuren tilan ja pitää pihan puolella erilliset huoneet. Alakertaan tulisi työtilat. Neliöitä talossa oli kellareineen lähemmäs seitsemänsataa.

Remonttiin kului hiukan alle kolme vuotta, kun taitavat kirvesmiehet pääsivät hommiin. Pari pääsi muuttamaan taloon vuonna 2006. Lähes kaikki uusittiin rakennuksen runkoa lukuun ottamatta. Ideana oli, että talo henkisi ulkoa alkuperäisyyttä. Näyteikkunat ja osa julkisivun sisäänkäynneistä palautettiin.

"Remontti oli siinä mielessä helppo, että se oli niin laaja ja täydellinen. Ei tarvinnut miettiä, mitä täällä säästäisi."

Vuonna 1939 valmistunut talo edustaa funktionalismia. Se on myös Liimatan ja Kosolan lempisuuntaus, joten remontti- ja sisustusratkaisujen suunnittelussa päätettiin keskittyä siihen.

Kotiin on yhdistetty myös palasia perinteisestä japanilaisesta rakentamisesta

"Japanilaisessa rakentamisessa ja funktionalismissa on molemmissa yksinkertaisuutta ja kauneutta", pariskunta sanoo.

Japanilaisuus näkyy esimerkiksi kaapistojen liukuovissa, pelkistetyssä makuuhuoneessa sekä erityisessä tatamihuoneessa, jossa viihdytään katsellen elokuvia, lepäillen kirjan kanssa tai judoa harjoitellen.

Jäätelö maistui raitin varrella 

Arto Liimatta on kotoisin Ilomantsin lähistöltä maatalosta. Hänellä on hataria muistikuvia osuuskaupan ajoista.

"Muistan tämän raitin, kun kävimme kirkonkylässä. Tällä tontilla oli myös kioski, josta ostimme serkkupojan kanssa jäätelöä."

Alun perin kauppa oli jaettu kolmeen osaan. Kaikkiin niistä oli omat sisäänkäynnit. Oli tekstiili-, taloustavara- ja elintarvikeosastot. Vasemmassa päädyssä toimi myös kahvila.

Paikallishistoriaa pieninä paloina

Liimatta ja Kosola ovat kuulleet monia hauskoja tarinoita liittyen talon historiaan. Laulajalegenda Olavi Virta esiintyi vuonna 1959 Ilomantsissa. Osa yhtyeestä oli lavalla humalassa. Epäonnistuneen keikan jälkeen Virta yhtyeineen pakeni matkustajakotiin. Liimatta ja Kosola ovat jälkeenpäin miettineet, missä huoneessa Virta on mahtanut nukkua.

Taloon liittyy myös toinen musiikillinen tarina. Aikalaistieto kertoo, että paikallinen vapaapalokunta on soittanut talon katolla vappuisin.

Monien remonttien jälkeen alkuperäisiä, kaupan ajoilta peräisin olevia tavaroita on vähän jäljellä. Ylhäällä on vanhoja lattioita ja valurautapatterit. Alhaalla arkkitehti- ja graafisen konttorin tiloissa historiasta muistuttaa ruutulattia.

Myös arkkitehtikonttorissa suuri osa huonekaluista ja tavaroista on kierrätettyjä: vanha mallinukke, Pohjanmaan Alvar Aalto -museosta poistetut valot, Ilomantsin lukion vanhat opettajien hyllystöt 60-luvulta, Ilomantsin Alkosta toinen hylly, lopettaneesta tehtaasta irtaimistoa sekä lukion vanhoja jalopuuovia.

"Täällä on paikallishistoriaa pieninä paloina. Ei tänne oikein haluakaan ostaa mitään uutta", Arto Liimatta kuvailee.

Talo saa vielä jännittävän lisän. Toisessa päässä on tila, jonne on tarkoitus avata vintagekahvila. Uudet markiisit ja neonvalomainos ovat jo paikoillaan.

Kauppatielle halutaan jälleen vilinää.

"Ja tämä talo. Tähän ihastuu edelleen joka päivä uudestaan", Liimatta sanoo.

Lue myös sarjan muut osat

Elämää vanhassa osuuskaupassa