Siuntiolainen rypsipelto hehkuu sinistä taivasta vasten niin voimakkaan keltaisena, että moni ohikulkija ohjaa auton vaistomaisesti tien laitaan ja ikuistaa näyn kännykkäkameralla.
Påvalsin tilan Henrik Bardy saa nauttia kukkamerestä lähes joka kesä, mutta kuvien ottamiseen ei ole aikaa. Kun hennon hunajaiselta tuoksuvan rypsin kukinta alkaa kesä-heinäkuussa, Bardy saapastelee pellollaan päivittäin havaitakseen kuoriaiset ja muut mahdolliset tuholaiset ajoissa.
Rypsi ei ole helpoin viljelykasvi, ja sen vuoksi keltaisia peltoja näkyy Suomessa nykyään harvemmin. Oleellinen ero perinteisiin viljoihin verrattuna on se, että rypsiä voi viljellä samalla peltolohkolla vain viiden vuoden välein. Kierrolla pyritään välttämään möhöjuurta, joka on öljykasveille tuhoisa tauti.
”Tärkeintä on huolehtia maan kasvukunnosta ja kasvuston kylvöstä. Sää saisi olla sopivasti sateinen ja aurinkoinen ihan kuten muillakin viljelykasveilla”, Bardy tuumaa.
Rypsin viljelyn hän kertoo oppineensa äidiltään. Påvalsin tila on ollut suvun hallussa yhtä taukoa lukuun ottamatta 1500-luvulta asti. Viimeiset 17 vuotta tilaa on luotsannut Henrik, joka viljelee 82 hehtaarin peltoalueella myös ohraa, ruista, vehnää ja hernettä. Rypsillä on hänen sydämessään kuitenkin erityinen paikka.
”Rypsin viljelyllä on tärkeä rooli Suomen ruokatuotannon ja huoltovarmuuden näkökulmasta. Elintarviketeollisuus tarvitsee rypsiöljyä ja rehuteollisuus puolestaan rypsipuristetta.”
Rypsin keltaista loistoa katselisi pidempäänkin, mutta kukat kuihtuvat ja pellon väri muuttuu vihreän kautta harmaaksi muutamassa viikossa. Sen jälkeen rypsin tärkein osa, tummanruskeiksi kypsyneet siemenet, piileskelevät hetken pitkulaisten palkojen uumenissa, kunnes Bardy istahtaa puimurin kyytiin ja kerää 34 000 kilon sadon talteen.
