Näin lukijamme syövät piparinsa

Syön piparkakkuni

raaka taikina

Paistettuna

Aloitan piparkakkujen syömisen

varhain syksyllä

joulukuussa

Leivon itse joulupipareita

vuosittain

harvemmin

Jos leivon pipareita, käytän

valmistaikinaa

itse tehtyä taikinaa

Pipari maistuu paremmalta

ilman sokerikuorrutetta

sokerikuorrutettuna

Pipari on parhaimmillaan

ohut ja rapea

muhevan paksu

Lukijoiden piparimuistoja

”Kun lapset pääsevät hajottamaan piparitalon joulun jälkeen, voi sitä onnea!"

"Sain piparitalon vaivalla äherrettyä kokoon illalla. Seuraavana päivänä töiden jälkeen talon katossa oli komeat reiät. Poika 6 v. ja tyttö 3 v. näyttivät viatonta naamaa...."

"Osat eivät pysyneet kiinni. Hermostuin ja käytin erikeepperiä liimaukseen. Se mökki oli kaksi vuotta käytössä, uudet tomusokerit vain pintaan. Sitä ei tietenkään syöty."

Parasta ovat rakkaat ihmiset

"Kolmen pienen pojan kanssa itsenäisyyspäivän aamuna piparinleipomista. Jauhoa poskissa, sokerikuorrutusta sormissa, innostus loistaa silmissä. Nyt nuo kolme ovat jo teinejä, mutta edelleen leivon itsenäisyyspäivänä piparit ja ihan yhtä innoissaan pojat niitä syövät, joskus jopa koristelevatkin."

”Viimeiset piparitalkoot äidin kanssa toissa jouluna. Alzheimerista huolimatta hän teki pipareita viimeisen päälle huolellisesti, muotit reunoja pitkin säästeliäästi. Itse ehdin vain lykätä peltejä uuniin ja ottaa pois, kun vanha piparimestari takoi pellit täyteen. "

Piparilahja sulattaa sydämen

"Sain kummitytöltäni oikein suuren sydänpiparin. Pipari oli koristeltu ja siinä oli punainen silkkinauha. En hennonut syödä sitä. Säilytin sitä ainakin vuoden verran.”

"Olen saanut kahtena jouluna lahjaksi 22-vuotiaan poikani omin kätösin tekemän piparitalon. Itse en ole koskaan osannut tehdä. Aivan hellyttävä lahja pojaltani ja vielä niin monin yksityiskohdin. Poikani kissa, hän sekä tuleva miniänj olivat päässeet piparimalleiksi."

"Lauri Tähkän antama vaaleanpunakuorrutteinen sydänpipari yhdellä keikalla."