Suomen kielen matkassa

Koko Suomea puhuttanut tapaus näkyi ja kuului niin lehdissä, sosiaalisessa mediassa, kahvipöydissä kuin keskustelupalstoilla: suomen kielen lautakunta hyväksyi alkaa tekemään -muodon virallisen alkaa tehdä -muodon rinnalle.

Suomen kielen lautakunta on Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijaelin, ja se tekee päätöksiä kirjakielen ohjeiden muuttamisesta.

Myös Kielitoimisto, joka on Kotimaisten kielten keskuksen kielenhuolto-osasto, antoi periksi. Nyt on sallittua sanoa alan leipomaan sämpylöitä, kun ennen vain alan leipoa sämpylöitä olisi hyväksytty. Kielitoimiston tutkija Riitta Erosen mukaan päätös johtuu ilmauksen yleistymisestä puhekielessä.

"Yksi Kielitoimiston tehtävistä on seurata kielen muuttumista, ja tätä päätöstä on harkittu jo 20 vuotta. Alun perin länsimurteissa elänyt alkaa tekemään -muoto on levinnyt jo koko Suomeen. Kun ohje oikeasta muodosta ei iskostu ihmisiin, on aika muuttaa ohjetta."

Kirjakieli siis taipuu, kun puhekielen paine kasvaa liian suureksi.

"Kielen puhujat ovat valtavan luovia ja keksivät koko ajan uusia ilmauksia. Uusia sanoja ja muotoja haetaan murteista, teknologiasta, eri ammattien vakiintuneista ilmauksista ja muista kielistä, etenkin englannista. Nuorissa on luovaa potentiaalia. Jos joku kehittää hauskan ilmaisun, se kyllä leviää", sanoo Ylioppilastutkintolautakunnan sensori ja äidinkielenopettaja Kaija Parko.

Esimerkiksi Twitterin hashtagia eli aihetunnistetta kutsutaan verkossa jo luontevasti häsäriksi, vaikka se ei vielä olekaan Kielitoimiston hyväksymä.

Vuonna 2012 julkaistuun Kielitoimiston sanakirjaan hyväksyttiin muun muassa häläri eli lyhyt puhelinsoitto, joka katkaistaan ennen vastausta. Mukaan pääsi myös hidasta ja rauhallista elämää kuvaava sana downshiftaus.

Ajatus kielen paikalleen jäämisestä on mahdoton.

"Siitä läksivät he taas eteenpäin ja yhä uljaammalla vauhdilla rupesivat he kiirehtimään kohti uutta kotoansa. Mäki aleni, ja he tulivat nummelle honkien pylvästöön, jossa kanerva, puolaimen varret ja kuihtuvat ruohonpiipat vaihetellen peittivät kumisevan maan."

Näin kirjoitti Aleksis Kivi Seitsemän veljestä -romaanissaan. Kielessä on paljon tuttua, mutta myös eroavaisuuksia. Kuvaavaa on, että vuonna 1870 julkaistua kirjaa varten on olemassa sanoja selittävä opas, Selityksiä Aleksis Kiven teoksiin.

Jos suomen kieli ei olisi koskaan muuttunut, emme puhuisi autoista, tietokoneista emmekä älypuhelimista. Emme kävisi kauppakeskuksissa, palavereissa eikä kukaan lähettäisi sähköpostia. Sen sijaan puhuisimme kuin Mikael Agricola Abckiriassaan (1543): "Oppe nyt wanha ia noori / joilla ombi Sydhen toori. Jumalan keskyt / ia mielen / iotca taidhat Somen kielen."

Ajatus kielen paikalleen jäämisestä on mahdoton.

"Jos 1800-luvun ihminen tupsahtaisi tänne ja lukisi lehdestä, että 'nuorten yödatailu hermostuttaa', niin kyllä hän varmaan olisi ihmeissään", Riitta Eronen sanoo.

Kieli muuttuu yhteiskunnan mukana. Uusille asioille ja ilmiöille keksitään sanoja, ja vanhat ilmaukset ja kielen rakenteet mukautetaan ihmisten tarpeisiin.

"Muistan, kun sana jogging tuli muotiin ja sille keksittiin vastine hölkätä. Minun lapsuudessani hölkkäsivät vain hevoset, ei sellaiselle sanalle ollut tarvetta", Kaija Parko kertoo.

Kieli on paljon muutakin kuin sanojen sisältö. Se on osa identiteettiä ja kulttuuria.

Erilaisilla piireillä on oma erityinen kielensä, joka vahvistaa yhteenkuuluvuudentunnetta: on lumilautailu-, roolipeli-, autoala- ja vankilaslangia.

Murteet voivat huvittaa, ärsyttää tai ilahduttaa. Nykyään harvinainen teitittely on joidenkin mielestä kunnioittavaa, joidenkin mielestä etäännyttävää.

Lienee ymmärrettävää, että kielen muuttuminen herättää vastustusta, purnausta ja suuria tunteita. Entinen kielilautakunnan jäsen ja uutistenlukija Arvi Lind vannoi aikoinaan, että alkaa tekemään -muotoa ei taatusti tulla hyväksymään. Kielilautakunnan hyväksymispäätöksen jälkeen hän kuitenkin tunnusti Yle Uutisille hyväksyneensä kielen muuttuvan luonteen.

"Kieli on äärettömän rakas ja läheinen. Ihmisistä voi tuntua vaikealta, että joku muu päättää siitä heidän puolestaan", sanoo Kielitoimiston Riitta Eronen.

Aina ehdotukset uusista sanoista eivät kuitenkaan jää elämään. Autosta ei tullut hyrysysyä, deodorantista kieppoa eikä single-levystä yksilettä. Handsfreeta ei myöskään tunneta kädet vapaana -toimintona.

Käytännössä Kielitoimisto ei puutu kieleen kehittämällä uusia sanoja tai muotoja. Ne syntyvät siellä, missä kieltä käytetään.

Kotimaisten kielten keskus julkaisee Kielitoimiston sanakirjaa ja päivittää verkkosivuilleen kuukauden sanan. Esimerkiksi viime joulukuussa sana oli nyhtöpossu, hittiruoka pulled porkin suomennos.

"Kieltä turmelee ainoastaan se, jos sitä ei käytetä."

Kaikki kielen muutokset eivät aiheuta suuria tunteita. Harvoja esimerkiksi harmittaa omistusliitteen poisjääminen puhekielessä. Minun takki tai puhekielisesti mun takki käy puheessa yhtä hyvin kuin kieliopillisesti oikea minun takkini.

Riitta Eronen ei kuitenkaan usko, että Kielitoimisto hyväksyy omistusliitteetöntä rakennetta ainakaan lähiaikoina.

Kaija Parko arvelee, että jossain vaiheessa Kielitoimisto hyväksyy me mennään -muodon me menemme -muodon rinnalle. Parko huomaa puhekieleen pesiytyneen myös artikkelinomaisia pikkusanoja. Kuinka usein kuulee esimerkiksi sanottavan "paikalle tuli yksi mies", "terveisiä sinne Suomeen" tai "juokseminen on minulle se juttu"?

Asiantuntijat eivät murehdi suomen kielen puolesta.

"Ei kielestä tarvitse olla huolissaan. Kieltä säilyttää se, että siitä iloitsee ja sitä käyttää luovasti. Tärkeää on, että suomea käytetään kaikilla aloilla eikä tieteen kieleksi muuttuisi yksinomaan englanti", Eronen sanoo.

Parko vakuuttaa muutoksen olevan kielen luonnollista olemassaoloa.

"Kieltä turmelee ainoastaan se, jos sitä ei käytetä. Eivät kielen uudet trendit ole mitään tuholaisia."

1. Työt voi saada tehtyä tai tehdyksi.

Kirjakieleen sopi pitkään vain muoto tehdyksi, mutta vuonna 1973 hyväksyttiin myös tehtyä.

2. Joskus voi olla parempi toivottaa rakkaudella kuin rakastavasti.

Rakkaudella oli alun perin kielletty svetisismi, ruotsista tarttunut piirre. Hyvää suomea oli sanoa rakastavasti. Joissain tilanteissa, kuten kirjeen lopussa, voi kuitenkin sanoa rakkaudella.

3. Luin monta kirjaa on eri asia kuin luin montaa kirjaa.

Sanaa montaa pidettiin vuoteen 1995 asti virheellisenä, sillä siinä on kaksi partitiivin a-päätettä. Kielikorva kuulee kuitenkin merkityseron: jos on lukenut monta kirjaa, ne on luettu kokonaan, mutta jos sanoo lukeneensa montaa kirjaa, osa niistä on saattanut jäädä kesken.

4. Sähkömies on nykyään sähköasentaja.

Suomen kielen lautakunta suosittelee vuonna 2007 laatimassa ohjeistuksessa käyttämään ammattinimikkeissä neutraaleja sanoja: luottamusmies on nyt luottamushenkilö ja lehtimies toimittaja. Vanhoja nimikkeitä ei ole pakko muuttaa, mutta uusissa vältetään mies-päätettä.