Junttapulla Porin seudulta on himoittu herkku eri puolilla Suomea

Kun ruisleipä oli arkista ja kovaa, Satakunnassa alettiin leipoa juhlapäiviksi tuoretta, pehmeää ja vaaleaa leipää, kakkoa. 1800-luvulla vaaleista jauhoista eli juntasta leivottu leipä oli todellista herkkua, melkein kuin pullaa.

Kuka tekee?

Kakkoja on leivottu Ullan Pakarissa käsityönä leipomon koko 110-vuotisen historian ajan. Leipomon perustaja, tomera honkajokelainen suurperheen äiti Emmi Laine, tunnettiin junttakakostaan, jonka hän leipoi vaaleista jauhoista. Vuosien varrella Ullan Pakarissa on ideoitu myös kuitupitoisemmat kaura-, ruis- ja porkkanakakot. Nykyään kakkoja leipoo porilaisen perheleipomon neljäs sukupolvi.

Miltä maistuu?

Kakko on sekaleipä, johon on perinteisesti laitettu ohraa sekä vehnää antamaan sitkoa, kuohkeutta ja makua. Arvokasta vehnää käytettiin entisaikaan sen verran kuin sitä oli saatavilla. Niinpä leivän maku on vaihdellut leipojansa ja jauhojen saatavuuden mukaan. Kakon voi leipoa maitoon tai veteen. Jos leivän keskellä on reikä, se lisää kuoren määrää ja sen myötä myös leivän paahteista makua.

Minkä kanssa?

Kakkoa syödään voilla tai muulla levitteellä viimeisteltynä aamu-, väli- ja iltapalana. Reiällinen kakko leikataan veneenmuotoisiksi paloiksi, jotka halkaistaan. Kakkopala on mainio retkieväs, sillä täytteet pysyvät kätevästi pohjan ja kannen välissä.

Mistä sitä saa?

Kun Helsingissä järjestettiin kesällä 2009 Satakunta Senaatintorilla -tapahtuma, Ullan Pakarin kakoista tuli nopeasti supersuosittuja myös oman maakunnan ulkopuolella. Leipomon kakkoja myydään Satakunnan ja pääkaupunkiseudun lisäksi Varsinais-Suomessa, Pohjanmaalla, Pirkanmaalla ja Hämeessä. Alkuperäistä vehnäistä junttakakkoa saadakseen on kuitenkin matkustettava sen kotiseudulle Satakuntaan.