Isyysvapaalla oleva flunssainen isä piipahtaa terveyskeskuksessa. Isoäiti nauttii rauhallisesta eläkepäivästä, ja vauvan kehitystä seurataan säännöllisesti neuvolassa. Teini saa mahansa täyteen koululounaasta. Äiti nostelee astioita kuivauskaappiin, jotta ehtisi sykemittareineen sauvakävelylenkille. Yliopisto-opiskelija pänttää vielä iltamyöhään kirjastossa.
Suomalaisille nämä etuudet ja elämää helpottavat keksinnöt ovat nykyään arkipäivää. Mutta milloin kotimaiset ylpeydenaiheet, joita ihmetellään muilla mailla, ovat syntyneet?
Sosiaalivakuutusjärjestelmän suunnittelu alkoi 1880-luvulla. Kelan tutkimusjohtaja Olli Kankaan mukaan suomalaiset pääsivät nauttimaan sosiaaliturvan etuuksista viimeisimpien maiden joukossa Euroopassa.
"Kaikkea uudistustoimintaa leimasi varovaisuus, pelko liiallisista kansantaloudellisista kustannuksista ja huoli kilpailukyvyn menettämisestä. Pelättiin, että kansan moraali rappeutuu etuuksien myötä."
Jotain kuitenkin saatiin aikaiseksi jo talvisodan aikana. Kansaneläkelaki tuli voimaan 1939. Tuolloin eläke oli kummajainen, sillä elinajanodote oli alle 60 vuotta.
Kaikkia perheitä koskevia lapsilisiä alettiin maksaa 1948.