Johan kynti peltoa jo 10-vuotiaana – maatila on siirtynyt isältä pojalle neljässä sukupolvessa

Ylä-Porkkalan tilan juuret juontavat historiankirjojen mukaan vuoteen 1769, jolloin Porkkalan tila jaettiin Ylä- ja Ala-Porkkalaan. Porkkala taas oli lohkaistu jämsäläisestä Kauppilan tilasta vuonna 1600. Tilan historia on vaiherikas, mutta ainakin neljässä viime polvessa se on siirtynyt suoraan isältä pojalle.

Ei ihme, että tila on Porkkalalle erityisen rakas, samoin kuin koko Koskenpää. Hän valmistaa tilalla mehuja, simaa ja perinteisiä joululaatikoita – mahdollisimman läheltä hankituista raaka-aineista.

”Vesi on koskenpääläistä; se tulee omasta rengas- ja porakaivosta. Mansikat ja vadelmat tulevat Korpilahdelta, herukat Multialta. Raparperia tulee vähän omasta pihasta, mutta sitä pitää myös ostaa muualta Suomesta. Sitä ei vielä saa Koskenpäältä, mutta ehkä jo vuoden päästä kesällä saa”, Porkkala vihjaa.

”Jouluruokiin perunat tulevat Jämsän seudulta, lantut ja porkkanat vähän kauempaa, Salon läheltä Kiikalan seudulta. Niin ja sitruunat simaan tulevat Espanjasta. Harmi, kun vielä ei ole löytynyt koskenpääläistä sitruunanviljelijää”, hän nauraa.

Porkkala haluaa pitää yrityksensä tuotannon Koskenpäällä, koska maaseutujen elinvoiman säilyttäminen on hänelle sydämen asia. Hän haluaa profiloitua pieneen paikkakuntaan, jossa on ”hyvä elää, asua ja yrittää”.

”Tällaisten paikkojen elinvoimaisuus on todella tärkeää. Kauempaa yritetään napsutella valoja pois maalaiskylistä, mutta siellä ei ole huomattu, että meillä on täällä aggregaatti – ihmiset. Täällä kylällä on hyvä meininki ja yhteishenki, ja ainakin vielä pieni koulukin”, Porkkala huomauttaa.

Eikä tämä ole vain sananhelinää. Siinä kun lähialueet kärsivät muuttotappiosta kasvukeskuksiin, Koskenpäällä työikäisten määrä ei ole Tilastokeskuksen paikkatietodatan mukaan vähentynyt 2010-luvulla. Ilmiö on niin erityinen, että jopa Helsingin Sanomat kävi tekemässä aiheesta jutun viime talvena.

Koskenpäällä töitä on riittänyt. Myös Porkkala haluaa työllistää niin paljon lähialueen ihmisiä kuin mahdollista.

”Moni on esimerkiksi ihmetellyt, miksen viljele itse enempää, kun peltoa on kymmenkunta hehtaaria. Ei kaikkea kannata tehdä itse. Jos lähellä on ammattiviljelijöitä, joille viljely on sydämen asia, antaa heidän tehdä sen. Tällä tavalla luodaan työpaikkoja, levitetään hyvää ympärille ja tuodaan elämää kylälle”, Porkkala järkeilee.

Ylä-Porkkalan tilan tuotteista jouluruoat ja sima ovat puhtaasti sesonkituotteita, mutta mehuja tehdään ympäri vuoden. Sesongit työllistävät muutaman vakituisen apukäsiparin sekä isännän itsensä lähes ”24/7”.

”Joulu sitoo hyvin tiiviisti uuninvarteen lokakuulta jouluviikolle. Kaikki sima taas rutistetaan vähän yli kuukaudessa, kun kauppapäiviä on vain kahden viikon verran. Nyt on simavelat nukuttu pois ja arki taas vähän tasoittunut, Porkkala kertoi kymmenen päivää vapun jälkeen.”

Porkkala sanoo uskovansa tuotteistaan eniten juuri simaan.

”Siitä minulla on mukava kutina. Myynti on kasvanut tasaisesti. Tänä vuonna tehtiin 15 000 litraa, mutta se loppui kaupoista kesken, kuten joka vuosi. Sen olen oppinut, että jokunen tuhat litraa on aina tehtävä omalla riskillä tilausten päälle.”

Eikä ihme, että kauppa käy.

”Ihan kuin äidin tekemää!” valokuvaaja ihastelee simaa maistaessaan.

”Siinäpä se salaisuus juuri onkin. Tämä tehdään ihan kuin kotona. Sanon aina, että fariinisokeripaketin kyljessä olevalla ohjeella tulee hyvää. Hiivan määrä ja jälkikäynnin pituus ovat sitten sitä liikesalaisuutta”, Porkkala myhäilee.

”Voi sanoa, että meidän tilalla tuotteita valmistetaan suurella sydämellä, isolla kauhalla ja perinteitä kunnioittaen”, hän maalailee.

Niin sima kuin jouluruoat liittyvät suomalaisille tärkeisiin, tunnelmaltaan hyvin erilaisiin juhliin. Tuotteitaan aktiivisesti sosiaalisessa mediassa markkinoiva Porkkala kertoo tämän vaikuttavan paljon mainonnan sisältöön.

”Sima liittyy hyvään mieleen ja rentoon tunnelmaan, ja olen tehnyt videoita hyvinkin hersyvällä huumorilla. Jouluna pitää olla vähän pidättyväisempi.”

Jouluruoissa hän on huomannut raakapakasteiden menekin kasvun.

”Perinteet kuuluvat vahvasti jouluun, mutta nekin elävät. Moni haluaa pienen rasian perinteistä ruokaa, ja siksi raakapakaste on kätevä. Sen kun sulattaa ja paistaa, ruoka on mehevä ja kotiin tulee joulun tuoksu.”

Porkkalalla ei ole varsinaisesti suunnitelmissa lisätä tuotevalikoimaa, mutta yhdestä joulupöytäänkin sopivasta perinnejuomasta hän haaveilee.

”Voisin ajatella valmistavani kotikaljaa – mutta haluaisin raaka-aineen eli maltaan tulevan Koskenpäältä!”

Kotikylän poikia, viimeisen päälle.