Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Valtiotieteen maisteri Anikó Lehtinen on Olutliiton puheenjohtaja. Hänet tunnetaan juomatoimittajana, olutkirjailijana, opettajana ja radiotoimittajana.

Olutasiantuntija Anikó Lehtinen: "Suomalaisten pitäisi nauttia enemmän ruoan ja oluen liitosta"

Teksti:
Marika Harjumaa
Kuvat:
SOK
Julkaistu: 7.8.2018
|
Muokattu: 31.8.2020
Olutasiantuntija Anikó Lehtinen on iloinen siitä, että keskustelu oluiden ympärillä on parantunut viime aikoina. "Nyt esillä ovat itse oluet, käsityöläisyys, tarinat, perinteet ja maut."

Vadelmamunkki. Se ei yleensä tule ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan oluenvalmistuksesta. Anikó Lehtisen kotipanimossa munkit kuitenkin porisivat iloisesti mäskäystankissa ja muuttuivat osaksi herkkuolutta, joka myöhemmin kaupallistettiin.

Kotipanimo on Lehtisen harrastus. Varsinainen leipäpuu sijaitsee Keravalla Sinebrychoffin panimolla. Siellä hän työskentelee olutasiantuntijana, joka kouluttaa asiakkaiden henkilökuntaa ja luennoi alan oppilaitoksissa.

"Olutinnostukseni punaisena lankana on ruoka. Olut on suomalaisten kulttuurijuoma, jolla on pitkä perinne", Anikó Lehtinen sanoo.

Hän on onnistunut tartuttamaan oluthulluuden myös aviomieheensä Mika Oksaseen, joka on nyt osakkaana ja oluentekijänä pienpanimossa. Sen valikoimiin tuo munkkiolutkin päätyi.

Portterista se lähti

Pienenä Anikó Lehtinen oli innoissaan, kun isä kaatoi olutta lasiin. Tulihan lasin päälle kaunis vaahtokukkanen. Sormellaan hän sai vaahtoa maistaakin, mutta maku oli kamala.

Lukion jälkeen Lehtinen meni opiskelemaan Helsingin yliopistoon poliittista historiaa. Opiskelijariennoissa hän joi tavallista suomalaista lager-olutta niin kuin kaikki muutkin 1990-luvulla.

Opintojen ohella Lehtinen työskenteli ravintoloissa ja mieltyi niiden ilmapiiriin. Hän päätyi Sinebrychoffille ravintolapuolen asiakaskouluttajaksi.

"Töissä maistoin ensimmäistä kertaa Sinebrychoffin porteria ja Koffin amber-olutta. Olin ihmeissäni, että voiko tämmöisiäkin oluita olla. Siitä se lähti."

Lehtinen alkoi aktiivisesti hakea tietoa oluista ja meni opiskelemaan oluenvalmistusta Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitokseen.

"Se oli todella jännittävää. Olin innoissani siitä, mitä kaikkea oluesta voi tehdä ja mihin kaikkeen se sopii."

Asiakaskouluttajan titteli onkin sittemmin vaihtunut olutasiantuntijaksi. Innostuksesta oluisiin on syntynyt myös kaksi kirjaa: Yks olut ja Niin monta olutta (WSOY).

Unkari kohtaa Suomen

Lehtisen äiti on unkarilainen, ja häneltä tytär on saanut perinnökseen innostuksen ruoanlaittoon. Juuri ruoan ja oluen yhdistelemiseen Lehtinen hurahti.

"Suomessa ei ole yleensä yhdistetty olueen ruokaa. Tai jos on, niin kyse on makkarasta tai kokonaisesta possusta. Unkarissa syödään aina kun juodaan, joten aloin ajaa samaa Suomeenkin", Lehtinen kertoo.

Hänelle keittiö on nautiskelun paikka, jossa on mukavaa tehdä ruokaa rauhassa. Siksi perhe syö päivällistä vasta iltakahdeksalta.

"Lapset saavat välipalan viiden aikaan, ja sen jälkeen kokkaamme monesti yhdessä. Keittiössämme tehdään usein unkarilaisia arkiruokia, kuten paprika-perunapataa."

Illallisella Lehtinen juo miehensä kanssa puoliksi yhden pullon olutta. Sopivan oluen valinta on osa illan rituaalia.

"Olut sopii lähes kaikkien ruokien kanssa. Sisäfileepihville valitsen kuitenkin mieluummin punaviinin."

Olut ei ole enää junttijuoma

Anikó Lehtinen hyrisee tyytyväisyydestä huomatessaan erilaisten oluiden saaneen jalansijaa Suomessa.

"Vielä 2000-luvun alussa viini oli hienoa, mutta olutta ylenkatsottiin ja pidettiin kansanjuomana. Olut on kuitenkin yhtä vanhaa kuin viini, ja siihen liittyy valtavasti tarinoita ja historiaa. Se on meillä perinnettä ja kulttuuria. Olut on hienoa!"

Hän ei koe, että olisi oluthulluudessaan uhka kansanterveydelle.

"Minä puhun nimenomaan mausta, koska maku on niin paljon tärkeämpää kuin määrä. Juon pieniä määriä makustellen ja kannustan siihen muitakin. Minusta se on vastuullista alkoholinkäyttöä", Lehtinen pohtii.

Hän muistuttaa, että IPA:n kaltaiset uudentyyppiset oluet ovat aromiltaan niin voimakkaita, ettei niitä edes voi juoda paria enempää.

"On myös ihanaa, että ravintoloissakin saa nykyään yhden tai kahden desilitran annoksia. Silloin voi maistella monia oluita."

Kauppojen valikoima laajenee

Vahvat oluet tulevat myyntiin ruokakauppoihin todennäköisesti ensi vuonna. Anikó Lehtinen pitää muutosta hyvänä.

"Oluiden prosenttiraja on tähän mennessä ollut sellainen, että se on leikannut paljon pois oluttyylejä ruokakaupasta. Esimerkiksi vehnäoluet ovat monesti 5-prosenttisia, joten niitä tulee varmaan paljon lisää ruokakauppoihin."

Hän ei usko, että rajan nostaminen 4,7 prosentista 5,5:een lisää haittoja.

"Ihmiset ostavat brändejä ja oluttyylejä. Eikä tuo ero prosenteissa ole iso", Lehtinen sanoo.

Hänen mukaansa olutkeskustelu on viime aikoina parantunut Suomessa.

"Ennen oluesta puhuttiin alkoholin ja lieveilmiöiden kautta, mutta nyt esillä ovat itse oluet, käsityöläisyys, tarinat, perinteet ja maut."

Mistä aloittaa olutharrastus?

Moni maistelisi mielellään erilaisia oluita, mutta ei uskalla. Pitkien hyllyjen edessä on vaikea päättää, minkä putelin nappaisi. Summamutikassa otettu pullo voi johtaa pettymykseen.

Anikó Lehtisen mukaan aloittelijan kannattaa hankkia tietoa oluesta ennen ostoksille lähtemistä. Juomaan voi tutustua myös pitämällä kavereiden kanssa olutmaistajaiset, joihin kukin tuo kolme pulloa erilaista olutta.

Juuri nyt erityisen trendikkäitä ovat saisonit ja muut happamat oluet. Ison yleisön sydämen ovat taas valloittaneet IPA- ja APA-oluet. Lehtinen ennustaa, että seuraavaksi muotiin tulevat nykyistä kevyemmät oluet ja suodattamattomat lagerit. Syksyn aikaan myös tummat lagerit ovat suosittuja Suomessa.

Anikó Lehtisen ja Mika Oksasen kotipanimossa makuja haetaan usein keittiöstä. Vadelmamunkkien lisäksi oluen valmistuksessa on käytetty kuivattua lakritsijuurta, marjoja, maapähkinävoita ja vaniljaa. Seuraavaksi sammioon päätyy vaikkapa porkkanaa.

"Kun olut valmistuu, tunne on hieno. On vähän samanlainen olo kuin silloin, kun tekee ruokaa ja siitä tulee vielä parempaa kuin oli ajatellut. Siinä on ylpeä itsestään – minä tein tämän."