Rosollia, joulukuusi ja muuttumattomia perinteitä – Mauri Kunnas rakastaa joulua hössötyksineen

”Tykkäämme lähettää kortteja ja on niitä kiva saadakin. Minä vastaan joulukorteista, ja se onkin aina aikamoinen ruljanssi. Otan esiin valmiin nimilistan osoitteineen, joka pitää tietenkin päivittää. Lisään muutamia nimiä ja poistan joitakin edesmenneitä.

"Yritän keksiä tervehdyksiin jotain kummallista."

Joulukortteja meillä on paljon omasta takaa, koska korttivalmistajat tekevät jatkuvasti korttisarjoja kuvistani. Yritän keksiä tervehdyksiin jotain kummallista, ja kirjoitan ne sitten kauhealla käsialallani. En piirrä kortteihin kuvia. Olen menettänyt kykyni piirtää mitään ylimääräistä, vaikka kirjoja teen edelleen mielelläni.

Korteista ei muuten kenenkään kannata ottaa liikaa stressiä. Tuskin ihmiset lukevat niitä kovinkaan tarkasti.”

”Jouluruokien laittamisessa on varmasti isoin työ. Kaikki muut osallistuvat innokkaasti, mutta minä olen aika huono niissä jutuissa. Yleensä seison vieressä ja yritän näyttää jotenkin hyödylliseltä. Vaimoni Tarja mulkoilee, kun näkee, etten oikeasti tee mitään.

Ruokaostoksetkin tuppaavat jäämään vaimolle. Minä kyllä kannan kuusen sisälle ja laitan jalkaan, tyttäret sitten koristelevat sen.

Ennen vanhaan tehtäväni oli myös hankkia suklaat ja enimmäkseen myös söin ne itse. Ostin niin paljon konvehtirasioita ja joulukarkkeja, että ne riittivät helmikuulle. Nykyään yritän välttää sokeria.”

”Lapsemme ovat vegetaristeja, joten joulunakaan emme syö kovin paljon lihaa. Kinkkua meillä ei ole ollut varmaan 30 vuoteen, mutta ostan pienen palan kalkkunaa.

Tarja on tuonut kotoaan muutaman perinneruoan joulupöytäämme. Hän tekee aina oman juuston sekä suolalihaa, jota keitetään päiväkausia. En minä niistä osaa mitään muuta sanoa kuin että molemmat ovat hemmetin hyviä.

Jokaisella on omat juttunsa, joita pitää tarjota. Minulle satakuntalaisena se on rosolli, muut eivät siitä niinkään piittaa. Joulupuuroa syömme jokaisen joulupäivän aamuna.”

”Meillä soivat aina samat levyt. Valikoima on aika amerikkalaishenkinen: Phil Spectorin, Boney M:n ja Beach Boysin joululevyt sekä Elvistä, Nat King Colea, Dean Martinia ja Frank Sinatraa.

Sitten on yksi suomalainen kokoelmalevy, jossa on näitä hupsis tupsis pimpeli pompeli -lauluja. Tarja ei erityisemmin tykkää siitä, mutta siitä huolimatta se soitetaan.”

”Otamme esiin aina määrätyt joulukoristeet, jotka ovat tarttuneet mukaan eri puolilta maailmaa.

Pidän kovasti koristeista ja joulukukista, vaikka arkena en huomaa kukkia ollenkaan. Kun Tarja kysyy, huomaanko huoneessa mitään uutta, en tietenkään huomaa. Nykyään osaan kyllä vastata, että täällä on varmaan jossain jotain kukkia.

Oma työhuoneeni on kotimme alakerrassa. Siellä siivoan ja koristelen itse, ja sinne myös vetäydyn aina välillä hiljaisuuteen.”

"Rakastan joulukuusta, se on niin uskomattoman kaunis valaistuna ja koristeltuna. Kuusi saisi oikeastaan olla olohuoneessa aina. Pidämme sitä mahdollisimman pitkään ja varmasti heitämme naapurustossa viimeisenä pois.

Jouluna, kun lapset ovat lähteneet ja Tarja mennyt nukkumaan, sammutan kaikki muut valot ja tuijottelen itsekseni joulukuusta. Se on minulle jotain pyhää, melkein kuin jumalainen juttu.”

”Joulu on kristinuskoa vanhempi juhla. Sitä on pohjoisella pallonpuoliskolla vietetty iät ja ajat aina pimeimpänä aikana vuodesta, jolloin aurinko kääntyy toiseen asentoon.

Tämän on täytynyt olla merkityksellistä jo muinaisille ihmisille: elämä jatkuu ja päivä pitenee.

Joulussa tuntuu yhteys menneisiin sukupolviin. Henkien ja vainajien läsnäolo on silloin käsinkosketeltavaa.”