Vadelmamunkki. Se ei yleensä tule ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan oluenvalmistuksesta. Anikó Lehtisen kotipanimossa munkit kuitenkin porisivat iloisesti mäskäystankissa ja muuttuivat osaksi herkkuolutta, joka myöhemmin kaupallistettiin.
Kotipanimo on Lehtisen harrastus. Varsinainen leipäpuu sijaitsee Keravalla Sinebrychoffin panimolla. Siellä hän työskentelee olutasiantuntijana, joka kouluttaa asiakkaiden henkilökuntaa ja luennoi alan oppilaitoksissa.
"Olutinnostukseni punaisena lankana on ruoka. Olut on suomalaisten kulttuurijuoma, jolla on pitkä perinne", Anikó Lehtinen sanoo.
Hän on onnistunut tartuttamaan oluthulluuden myös aviomieheensä Mika Oksaseen, joka on nyt osakkaana ja oluentekijänä pienpanimossa. Sen valikoimiin tuo munkkiolutkin päätyi.
Portterista se lähti
Pienenä Anikó Lehtinen oli innoissaan, kun isä kaatoi olutta lasiin. Tulihan lasin päälle kaunis vaahtokukkanen. Sormellaan hän sai vaahtoa maistaakin, mutta maku oli kamala.
Lukion jälkeen Lehtinen meni opiskelemaan Helsingin yliopistoon poliittista historiaa. Opiskelijariennoissa hän joi tavallista suomalaista lager-olutta niin kuin kaikki muutkin 1990-luvulla.
Opintojen ohella Lehtinen työskenteli ravintoloissa ja mieltyi niiden ilmapiiriin. Hän päätyi Sinebrychoffille ravintolapuolen asiakaskouluttajaksi.
"Töissä maistoin ensimmäistä kertaa Sinebrychoffin porteria ja Koffin amber-olutta. Olin ihmeissäni, että voiko tämmöisiäkin oluita olla. Siitä se lähti."
Lehtinen alkoi aktiivisesti hakea tietoa oluista ja meni opiskelemaan oluenvalmistusta Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitokseen.
"Se oli todella jännittävää. Olin innoissani siitä, mitä kaikkea oluesta voi tehdä ja mihin kaikkeen se sopii."
Asiakaskouluttajan titteli onkin sittemmin vaihtunut olutasiantuntijaksi. Innostuksesta oluisiin on syntynyt myös kaksi kirjaa: Yks olut ja Niin monta olutta (WSOY).
Unkari kohtaa Suomen
Lehtisen äiti on unkarilainen, ja häneltä tytär on saanut perinnökseen innostuksen ruoanlaittoon. Juuri ruoan ja oluen yhdistelemiseen Lehtinen hurahti.
"Suomessa ei ole yleensä yhdistetty olueen ruokaa. Tai jos on, niin kyse on makkarasta tai kokonaisesta possusta. Unkarissa syödään aina kun juodaan, joten aloin ajaa samaa Suomeenkin", Lehtinen kertoo.
Hänelle keittiö on nautiskelun paikka, jossa on mukavaa tehdä ruokaa rauhassa. Siksi perhe syö päivällistä vasta iltakahdeksalta.
"Lapset saavat välipalan viiden aikaan, ja sen jälkeen kokkaamme monesti yhdessä. Keittiössämme tehdään usein unkarilaisia arkiruokia, kuten paprika-perunapataa."
Illallisella Lehtinen juo miehensä kanssa puoliksi yhden pullon olutta. Sopivan oluen valinta on osa illan rituaalia.
"Olut sopii lähes kaikkien ruokien kanssa. Sisäfileepihville valitsen kuitenkin mieluummin punaviinin."