Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Katja Karjalainen on periksiantamaton ratsastaja

Teksti:
Jenni Uusilehto
Kuvat:
SOK
Julkaistu: 23.10.2014
|
Muokattu: 31.8.2020
Harvinainen sairaus romutti Katja Karjalaisen, 52, unelmat, kun hän oli parikymppinen. Sinnikäs nainen ei lannistunut vaan palasi rakkaan harrastuksensa pariin ja niittää nyt mainetta ratsastuksen paralympiatasolla.

Mikään ei ollut niin kuin ennen. Katja Karjalaisella ei ollut hajua siitä, istuiko hän läheskään suorassa hevosen selässä ja miten hän saisi hevosen liikkumaan. Karjalainen oli aikoinaan ratsastanut 12 vuotta, mutta istui nyt ensimmäistä kertaa hevosen selässä kymmenen vuoden tauon ja sairastumisensa jälkeen. Pian hevonen kuitenkin lähti liikkeelle.

"Ensin ajattelin, että vau! Mutta sitten tuli, että herranjestas, miten tämä voi olla näin erilaista. Oli pelottavaa, kun hevonen lähti liikkumaan. Tuntui, että vain toinen puoli kehostani seurasi. Kokeilin ravaamista ja olin kauhuissani, kun maailma vilisi silmissäni. Olin kuin taulun sisällä, koska minulla ei ole kolmiulotteista näköä ollenkaan. Mietin, kääntyykö hevonen ennen seinää", nainen muistelee nyt 18 vuotta myöhemmin.

Hevonen kääntyi, ja Karjalainen pysyi selässä. Alastulovaiheessa hänen oikea jalkansa ei toiminutkaan niin kuin ennen vaan jäi kiinni satulaan, ja nainen mätkähti hevosen mahan alle. Moni olisi lopettanut siihen paikkaan, mutta Karjalainen koki vastoinkäymisen haasteena.

"Onneksi hevonen vain katsoi minua hölmistyneenä. Silloin oivalsin, että voin tulla väärältäkin eli hevosen vasemmalta puolelta alas."

Yksi aamu muutti kaiken

Vuonna 1988 Karjalainen oli 26-vuotias ja työskenteli anestesiahoitajana Kuopiossa. Ratsastus oli jäänyt muutama vuosi aikaisemmin vuorotyön ja uuden elämäntilanteen myötä. Karjalainen haaveili perheen perustamisesta ja lääkärin urasta, mutta unelmat murskaantuivat yhdessä yössä.

"Kaikki oli ollut hyvin edellisenä iltana, vain pää taisi olla vähän kipeä. Kun heräsin aamulla, ainoastaan vasen käteni toimi. Kun nousin sängystä ja lähdin liikkeelle, lensin leualleni keskelle lattiaa", Karjalainen kuvailee.

Siitä aamusta alkoi pitkä kamppailu oman kehon kanssa.

"Kaikki, mitä pistin suuhuni, tuli nenästä ulos. Silmät nykivät ja heiluivat. Puhe oli kuin humalaisella, eikä kukaan saanut siitä selvää. Tuli pakokauhu, mikä minulla on ja miksi tämä ei mene ohi."

Kesti kaksi vuotta ennen kuin Karjalaisen oireisiin saatiin selitys. Kyseessä oli Behcetin tauti, joka on reumasairauksiin luokiteltava harvinainen vaskuliittitauti. Karjalaiselle annettiin muutaman vuoden ajan sytostaatteja ja kortisonia suoraan suoneen.

"Kun hoidot aloitettiin, jaksoin hädin tuskin kävellä makuuhuoneesta vessaan. Hiki valui, ja sydän laukkasi. Ajattelin, etten ikinä selviä ovesta ulos."

Kilpailuvietti löytyy

Nyt Karjalainen pystyy elämään lähes normaalisti. Liikkumisessa hänellä ovat apuna jalkatuet, kävelykeppi, opaskoira ja tarvittaessa pyörätuoli. Sairaus vei Karjalaiselta kehon oikealta puolelta syvätunnon ja oikean silmän sekä heikensi vasemman silmän näkökyvyn lähes olemattomaksi. Karjalainen sai unohtaa haaveet lääkärin opinnoista sekä perheen perustamisesta. Vahvat lääkkeet veivät kyvyn saada lapsia.

"Koska minusta ei tullut perheenäitiä eikä uranaista, löysin hevoset uudelleen."

Liikuntarajoitteisuudesta ja näkökyvyn puutteesta huolimatta ratsastus sujui, ja Karjalainen innostui lajista kerta kerralta enemmän. Kilpailemisen pariin Karjalaisen tutustutti hänen silloinen ratsastuksenopettajansa, joka työskenteli koulutuomarina vammaisratsastuksessa.

"Huomasin, että minulla on kilpailuvietti lajiin. Halusin kehittyä ja katsoa, mihin kroppani pystyy."

Karjalaisen ratsastuslaji on kouluratsastus. Lajissa ratsastaja ja hevonen pyrkivät suorittamaan liikesarjat mahdollisimman tarkasti. Karjalaisen kouluratsastusluokka on 1B, jossa askellajeina ovat käynti ja ravi. Laukkaamaan hän ei pysty.

"Minulla tulee monissa ratsastuksen liikekuvioissa raja vastaan. En voi tehdä kovin vaikeita kuvioita, koska kroppani ei toimi tarpeeksi nopeasti ja tasapainoisesti."

"Ratsastamalla olen askeleen edellä sairauttani."

Juuson kanssa mitaleille

Musiikki rävähtää soimaan, ja Karjalainen astelee maneesiin hevosensa selässä. Valmentaja Riitta Holopainen huutaa ohjeita. Käynnissä on kür-ohjelma, jossa liikutaan musiikin säestämänä.

Karjalaisella on ratsastuksessa apuvälineinä nappulaohjat, jotka estävät sormien luisumisen, sekä kauhukahva, jossa tunnoton oikea käsi on kiinni. Lisäksi Karjalaisella on avustaja, joka auttaa muun muassa hevosen hoidossa ja ratsaille nousemisessa. Karjalaisen hevonen Woikoski Double U,
tuttavallisemmin Juuso, on naisen yhteistyökumppanin Oy Woikoski Ab:n omistama. Karjalainen on ratsastanut sillä helmikuusta lähtien.

"Kansainvälinen urani on pitkälti sponsorini ansiota. He ovat tarjonneet minulle laadukkaan hevosen, jonka kanssa yhteistyö toimii."

Karjalaisen ratsastaminen ei näytä ulkopuolisen silmin poikkeavalta. Huonon tasapainon ja heikon näkökyvyn vuoksi ratsastaminen on kuitenkin erittäin haastavaa. Karjalainen joutuu laskemaan päässään hevosen askelia, jotta tietää, missä kohtaa pitää kääntyä. Samaan aikaan hänen pitää kuunnella valmentajan antamia ohjeita ja avustajan huutamia kirjaimia, jotka kertovat, missä kohtaa kenttää hän on. Kür-ohjelmassa Karjalainen joutuu lisäksi kuuntelemaan musiikista tahtia.

"Kisoissa pääni on kuin jakomielitautisella", Karjalainen kuvaa nauraen.

Vuosien aikana hän on haalinut mitaleja SM-, PM-, EM- ja MM-tasolla. Vuonna 2012 Karjalainen voitti hopeaa Lontoon paralympialaisissa Rosie-tammallaan.

"En olisi ikinä voinut kuvitella, että pääsen tähän saakka. Valmentajat, tiimi ja sponsorini ovat auttaneet minua urallani paljon. Tärkeintä on palo lajiin. Motivoituneena pystyn mihin tahansa. Ratsastamalla olen askeleen edellä sairauttani."

Katja Karjalainen, 52

Mottoni on… kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.

Nauroin viimeksi… kuusivuotiaalle Ralli-koiralleni, joka on ikävuosistaan huolimatta hyvin pentumainen.

Itkin viimeksi… kun minua loukattiin.

Haluan vielä oppia… hevosista ja kehittyä ratsastajana tässä muutoksen kokeneessa kehossani.

Video: Näin olympiamitalisti ratsastaa