Salibandy ja sähly ovat tehokasta liikuntaa

Sähly on salibandyn vapaampi muoto, joka tulee monelle tutuksi jo koululiikunnassa. Pelistä kehitettiin sarjatoimintaa varten tarkkasääntöisempi versio, salibandy. Molempien pelien tarkoituksena on saada pallo mahdollisimman usein vastustajan maaliin. Varusteet ja säännöt ovat jokseenkin samat.

Peliajalla useamman maalin tehnyt joukkue voittaa. Mailaa ei saa käyttää muuhun kuin pelaamiseen, eivätkä jääkiekosta tutut taklaukset ole sallittuja. Rikkeistä seuraa vapaalyönti, jäähy tai rangaistuslaukaus.

Salibandy ja sähly ovat parhaimmillaan erinomaisia kunnon kohottajia, jos oma ja joukkuetovereiden pohjakunto antaa myöten. Taitojen karttuessa myös pelin tempo kiihtyy ja samalla sen vaativuustaso kasvaa.

Kunnon lisäksi sähly kehittää koordinaatiokykyä ja pelinlukutaitoa. Varsinkin lapsille nämä ovat hyödyllisimpiä peliominaisuuksia sosiaalisen kehityksen ohella. Aikuisten peleissä tärkeintä on yleensä yhdessäolo ja kunnon kohotus.

Sählystä löytyy useita muotoja, joiden joukosta löytyy jokaiselle sopiva. Kävelysähly sopii esimerkiksi iäkkäämmille, sydän- ja verisuonitaudeista tai tuki- ja liikuntaelinsairauksista kärsiville sekä ylipainoisille. Talvisin aikaa voi viettää ulkona lumisählyn parissa.

Harrastus ei vaadi kovin suurta sijoitusta uusiin välineisiin, sillä perusvarustuksiin kuuluvat maila, pallo ja sisäpelikengät.

Salibandyn harrastajien on hyvä keskittyä yksinkertaisiin perusharjoituksiin ja erilaisiin laukauksiin: rannevetoihin, lämäreihin ja rystylyönteihin.

Pallon kuljettaminen on tärkeä taito. Sen oppii treenaamalla pallon kanssa paljon ja opettelemalla pitämään sitä mukana erilaisissa tilanteissa. Temput ovat usein turhia, vaikka hienolta näyttävätkin. Salibandyn perussääntö on, että pelaaja syöttää ja liikkuu kentällä mahdollisimman paljon.

Rannelaukaus

Rannelaukaus ammutaan todennäköisesti juostaessa tai vastustajan takia muuten tukalassa asennossa.

Palloa viedään eteenpäin siten, ettei se irtoa lavasta. Kun pallo on tukijalan kohdalla, peliväline lähetetään maalia kohti terävällä rannelaukauksella.

Vetoon saa voimaa käyttämällä koko vartaloa vipuvartena.

Lyöntilaukaus eli lämäri

Maila vedetään taakse, mutta ei polvea korkeammalle, sillä se on rike.

Lyöntilaukauksessa tärkeintä on, että mailan lapa osuu maahan pari senttiä ennen kuin se osuu palloon.

Tällöin syntyy tarvittava jännite mailan varteen ja lyönti saa enemmän voimaa taakseen.

Rystylyönti tai -laukaus

Rystylyönti tai -laukaus onnistuu samaan tapaan kuin lämäri. Palloa on kuitenkin vaikeampi kontrolloida, koska lyönnissä käytetään lavan kuperaa puolta.

Muista, että salibandyssa ei saa painaa, lyödä eikä nostaa vastustajan mailaa.

Lisätietoja: Suomen Salibandyliitto ja Salibandyliiton Pistemestari-mobiilisovellus