Autonkuljettaja, pyykinpesijä, kokki, rahoittaja, talkoolainen ja lohduttaja pettymyksen hetkellä. Aktiivisesti urheilua harrastavan lapsen vanhemmalla on monta tärkeää roolia.
Telinevoimistelu oli muuramelaisille Ruut ja Klaus Sillanpäälle aivan vieras laji ennen kuin oma poika kiinnostui siitä naapurin lasten vanavedessä. Kuutisen vuotta sitten Jooa pääsi valmennusryhmään ja treenitahti koventui. Nyt hän urheilee nuorten maajoukkueessa.
Aamulla jompikumpi vanhemmista tekee aamupalan. Toinen kasaa samalla eväitä, joilla 14-vuotias poika jaksaa pitkän päivän koulussa ja treeneissä. Harjoituksiin kuluu aikaa noin 20 tuntia viikossa.
"Ruokaa, ruokaa. Kasvava nuori tarvitsee valtavasti ruokaa tämän treenimäärän suorittamiseen", Ruut nauraa.
Ruokahuollon lisäksi keskeinen osa arkista tukea on päivittäisten kuljetusten järjestäminen parinkymmenen kilometrin päähän Jyväskylään. Vanhempien joustavat työkuviot mahdollistavat kuljetusten suunnittelun.
Klaus käy kolmivuorotyössä, mistä seuraa paljon vapaapäiviä. Ruutin työ on luonteeltaan liikkuvaa ja sitä voi tehdä osittain myös etätyönä. Joskus Jooa myös odottaa vanhempiaan salilla, jos töistä ei pääse irtaantumaan minuutilleen.
Kun Jooa oli nuorempi, vanhemmat kulkivat tiiviisti mukana kisamatkoilla ja leireillä. Matkat olivat samalla perheen lomamatkoja. Etelän aurinkoon ei lähdetty muuten vain.
Nyt poika kulkee maailmalla jo itsenäisemmin valmentajan ja muun joukkueen mukana. Kisakaudella matkustusta riittää paljon. Viimeisimmät leirimatkat ovat vieneet Italiaan, Ruotsiin, Barcelonaan ja Pietariin.
"Harjoittelu kansainvälisessä ympäristössä tuo nuorelle paljon uutta kokemusta ja uusia ystäviä", Ruut tiivistää.