Suomi on salibandymaa. Maassamme on Kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan jo noin 400 000 salibandyn ja sählyn harrastajaa. Lisenssipelaajia on yli 50 000.
Suomi on myös salibandyn kuusinkertainen maailmanmestari: miesten maajoukkue on voittanut MM-kultaa vuosina 2008 ja 2010, naisten maajoukkue 1999 ja 2001 ja poikien U19-maajoukkue vuonna 2003 ja 2010. Suosio johtuu paitsi lajin hauskuudesta myös siitä, että harrastajat pääsevät varustehankinnoissaan vähemmällä kuin vaikkapa jääkiekkoilijat.
Sähly ja salibandy ovat eri lajeja. Merkittävin ero on, että sählyssä pelataan pieneen, 60 cm korkeaan maaliin, eikä siinä ole maalivahteja. Salibandyssa sen sijaan on, ja maalivahti tarvitsee omat varusteensa.
Maalivahdin varusteiden hinnat vaihtelevat suuresti. Urheiluseuroissa on usein yhteiseen käyttöön tarkoitetut maalivahdin varusteet, mutta henkilökohtaiset varusteet ovat mukavammat.
Mailoja on tarjolla joka makuun. Mailatyyppien tärkeimmät eroavaisuudet ovat varren jäykkyydessä ja lavan materiaalissa. Ne vaikuttavat mailan käsiteltävyyteen.
Maila on yksilöllinen peliväline, jonka valitsemiseen ei voi antaa yksiselitteisiä ohjeita. Sopivimman pelivälineen löytää kokeilemalla. Hypistele mailaa ja kokeile sitä lattiaa vasten. Onko siinä oikeanlainen tuntuma?
Jäykkyyden ja lavan lisäksi mailoissa on myös kosmeettisia eroja. Esimerkiksi joidenkin mailojen varsi on pyöreä, toisissa taas ovaalinmuotoinen. On myös mailoja, joiden varsi ei ole aivan suora.
Kiinnitä huomiota otealueen teipin eli gripin tahmeuteen: mikäli kätesi hikoavat rasituksessa, tahmea grippi varmistaa tukevan otteen.
Mailan varren jäykkyyttä mitataan millimetrilukemalla. Mitä suurempi lukema, sitä enemmän varsi antaa periksi. Sopivin jäykkyys määräytyy pelaajan voimankäytön ja pelipaikan mukaan.
Maila on sopivan mittainen, kun se yltää noin nyrkin verran navan yläpuolelle tai pelaajan lavan ja rintalastan alareunan väliin. Mailoja valmistetaan eripituisina, mutta ne voi helposti myös lyhentää omin avuin.
Junioreiden pelivälineet eivät eroa senioreiden varusteista, mutta lyhyillä pelaajilla on kiinnitettävä erityistä huomiota mailan pituuteen: liian pitkä maila vaikeuttaa pallon hallintaa.
Lapoja on sekä left- ja right-puolilla pelaaville, eli kaikille kätisyydestä riippumatta löytyy sopivia mailoja ja irtolapoja.
Lavoissa on kolmenlaisia vahvuuksia: soft, medium ja hard, eli pehmeä, keskikova ja kova. Erityisesti aloittelijan on helpompi saada palloon tuntumaa pehmeällä lavalla. Kokenut pelaaja saa laukaukseen voimaa kovan mallin avulla.
Suurin sallittu käyryys lavalla on 30 mm. Käyrällä lavalla rannelaukaukset onnistuvat helpommin, toisaalta suorempi lapa helpottaa pallonhallintaa rystypuolella.
Lavat ovat aina esikäyristettyjä, mutta pelaaja voi itse muuttaa niiden muotoa mieleisekseen. Käyristystä muuttaessa lapa pitää ensin lämmittää esimerkiksi lämpimällä vedellä, kuumailmapuhaltimella tai hiustenkuivaimella: lämmittämisellä lapa pehmenee ja on helpommin muotoiltavissa uudelleen. Lopuksi lapa jäähdytetään kylmällä vedellä haluttuun asentoon.
Useissa malleissa lapa on keskiosastaan syvempi kuin reunoilta. Kourulla saadaan palloon ja laukaukseen parempaa tuntumaa ja hallittavuutta. Mitä suurempi kouru on, sitä enemmän se vaatii syötöissä tekniikan hallintaa.
Lajiin sopivat sisäpelikengät ovat tukevat, pohjasta pitävät ja vaimennetut. Niiden tulee myös istua hyvin jalkoihin.
Salibandyssa ja sählyssä käytetään sisäpelikenkiä, joissa on huomioitu lajien vaatimukset. Ominaisuudet ovat samankaltaisia kuin esimerkiksi lento- ja käsipallossa. Salibandyn suosion ansiosta eri valmistajilla on valikoimissaan runsaasti lajiin sopivia kenkämalleja.
Kengissä tulee olla riittävä kiertojäykkyys ja vaimennus. Koripallokenkiä ei kuitenkaan suositella salibandyyn. Sisäpelikenkä saa olla hieman pienempi kuin esimerkiksi käytössä olevat lenkkikengät.
Salibandy- ja sählyvarusteisiin kuuluvat mailan ja kenkien lisäksi pallo, suojalasit ja sisäpeliin sopivat vaatteet.
Salibandypallo
26-reikäinen salibandypallo on pysynyt pääosin muuttumattomana 1980-luvulta asti. Liigapeleissä on sallittua käyttää vain valkoisia ja punaisia palloja. Nykyään palloissa on monesti pieniä golfpallomaisia kuoppia, jotka parantavat pelivälineen aerodynaamisia ominaisuuksia ja vähentävät sen pomppuisuutta.
Salibandyn suojalasit
Salibandyn ja sählyn pelaajille suositellaan iskunkestävien suojalasien käyttöä. Vuonna 2013 voimaantullut sääntömuutos velvoittaa junioreita käyttämään suojalaseja 18-vuotiaaksi saakka.
Kannattaa varmistaa, että suojalaseissa on EU:n direktiivien mukainen CE-standardimerkintä sekä Kansainvälisen salibandyliiton IFF:n hyväksymismerkintä.
Junioripelaajille ei suositella käytettäväksi piilolinssejä yhdessä suojalasien kanssa. Optikoilta saa suojalaseja vahvuuksilla. Myös muovilinsseillä ja joustosangoilla varustettuja silmälaseja voi käyttää.
Salibandyyn sopivat vaatteet
Sählyssä pelivaatteille on vain vähän rajoituksia. Virallisissa salibandyotteluissa ei saa käyttää pitkiä housuja ja polveen asti ulottuvia shortseja suositellaan. Juostessa tulee hiki, joten hengittävät urheiluvaatteet ovat käytännöllinen vaihtoehto. Hihoiltaan kyynärtaipeeseen ulottuva t-paita on suosituin.
Muita salibandyvarusteita
Silmälasit eivät käy suojalaseista. Lasit saattavat rikkoutuessaan vahingoittaa silmää. Hikisessä pelissä suojalasien tulee olla huurtumattomat.