Onko takana taas uneton yö?

Unilaboratorion patja on mukava, joten Kaisa torkahtaa nopeasti. Se on ihme, sillä nelikymppinen Kaisa ei ole pariin vuoteen nukkunut kunnolla edes omassa sängyssään. Nyt hänen leukaansa, silmäkulmiinsa, rintaansa ja jalkoihinsa on teipattu EEG-anturit. Yön aikana ne rekisteröivät Kaisan aivosähkökäyrän, lihasjänteyden ja silmien liikkeet. Aamulla tiedoista voi analysoida unen laatua ja määrää.

Kaisa voisi olla melkein kuka tahansa meistä. Nykyään noin kolmasosalla suomalaisista työikäisistä on unettomuuden oireita, ja vajaalla kymmenesosalla on pitkäkestoinen unettomuushäiriö. Lievät ja harvoin toistuvat oireet ovat yleistyneet viimeisen 30 vuoden aikana, ja Suomeen on perustettu parikymmentä paikkaa, joissa autetaan uniongelmaisia. Miten menetimme tämän perustaidon?

Unettomia voi helpottaa jo tieto, että kivikaudellakin ihmiset nukkuivat kevyesti ja heräsivät herkästi, sillä susia piti päästä nopeasti pakoon. Nykyisin susilaumoilla on uudet nimet: rahahuolet, yksinäisyys, työttömyys ja raskas työ.

"Kun työpäivät venyvät tai paineet lisääntyvät, ei ole lainkaan outoa, että etenkin tunnollinen ihminen reagoi niihin", toteaa Työterveyslaitoksen psykologi Heli Järnefelt.

Unettomuutta on melko vaikea tutkia. Ensinnäkin virkistävän unen määrä on yksilöllinen. Jollekin riittävät kuuden tunnin unet, joku ei palaudu alle yhdeksässä tunnissa.

Toiseksi, unettomuutta on monenlaista. Yksi ei pysty nukahtamaan, toinen kyllä nukahtaa, mutta heräilee monta kertaa, ja kolmas herää aina liian aikaisin.

Eivätkä siinä ole kaikki unihäiriöiden lajit. Kansainvälisessä unihäiriöluokituksessa diagnoosit jaetaan kymmeneen pääluokkaan, joilla on lukuisia alaluokkia aina toiminnallisesta tai keskushermostoperäisestä unettomuudesta viivästyneeseen unijaksoon.

Jos selitystä unettomuuteen ei löydy olosuhteista, sairaudesta tai elämäntilanteesta, puhutaan idiopaattisesta eli sisäsyntyisestä unettomuudesta. Siitä kärsii noin 15 prosenttia huonosti nukkuvista.

Järnefelt sanoo, että olennaista unen riittävyyden arvioinnissa on muutos. Jos on ennen nukkunut kahdeksan tuntia ja pystyy enää nukkumaan kuusi tuntia, jotain voi olla vialla. Varsinaisista univaikeuksista on kyse, kun uni ei enää virkistä.

On silti hyvä muistaa, että satunnaiset univaikeudet kuuluvat elämään. Murheiden kuuluukin valvottaa, eikä huonosti nukuttu parin viikon jakso vielä altista unettomuuden haitoille.

Univaikeuksista on kyse silloin, kun uni ei enää virkistä.

Lista unettomuuden fyysisistä haitoista on pitkä. Eläinkokeissa on todettu, että jatkuva valvominen kerryttää isoaivokuoren hermosolujen välisiin synapseihin plakkeja, eräänlaisia valkuaisainekertymiä. Ne voivat aiheuttaa dementiaa.

Pahimmassa tapauksessa unettomuus voi tappaa soluja. Tämä johtuu siitä, että keho tuottaa erilaisia proteiineja päivällä ja yöllä. Valveilla tuotetut proteiinit pitävät yllä solujen toimintaa, ja nukkuessa tuotetut proteiinit korjaavat syntyneitä vaurioita. Jos ihminen ei nuku, keho tuottaa vääriä proteiineja ja solut voivat kuolla.

Unettomuuden arvellaan myös kiihdyttävän stressihormoniksi kutsutun kortisolin eritystä. Pieni määrä kortisolia on välttämätöntä, mutta jatkuva ylituotanto tekee tuhoja: verenpaine nousee, insuliinin eritys kiihtyy, vastustuskyky heikkenee, luun tiheys pienenee ja sisäelinten ympärille varastoituu vaarallista viskeraalista rasvaa.

Lisäksi on huomattu, että yksi valvottu yö vastaa 0,5−1 promillen humalaa. Aivojen energiavarastot eivät ehdi tuolloin täyttyä, ja seuraavana päivänä keskittymiskyky ei riitä tavallisen tehtävän hoitamiseen. Puolituttujen nimetkin saattavat unohtua.

Haittojen listaan voi lisätä vielä kohonneen riskin sairastua diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin tai masennukseen.

"Jos ihmisellä on muita sairauksia, unettomuus voi vahvistaa niiden oireita", Järnefelt huomauttaa.

Fyysisten oireiden lisäksi unettomuus vaikuttaa mieleen. Kroonisesti uneton on ylivirittynyt nukkuessaan, minkä vuoksi REM-unesta eli unen näkemisen vaiheesta tulee katkonainen. Tästä syystä tunteet voimistuvat. Uneton unohtaa myönteisiä asioita, ja elämän takapakit korostuvat.

Mikä pahinta, ajatus nukkumaanmenosta saattaa alkaa stressata jo päivisin. Kun hermosto käy ylikierroksilla, hengitysharjoitukset ja rutiinien muuttaminen eivät auta.

"Tällöin ihmisen tahdosta riippumaton sympaattinen hermosto ei rauhoitu unen aikana", uniterapeutti Susan Pihl kertoo.

Tahdosta riippumattoman hermoston herkkyys saattaa olla periytyvää. Siksi unettomuuteen taipuvaisia voi olla suvussa useita.

Tällä hetkellä tutkijoita puhuttaa yhdysvaltalaisessa Rochesterin yliopistossa tehty tutkimus. Se todistaa, että jatkuvasti laiminlyöty uni aiheuttaa päässä saman kuin useasti lykätty kodin siivous: kaaoksen. Tutkimuksen mukaan aivot tarvitsevat unta, jotta ne puhdistuvat päivällä kertyneestä kuonasta.

"Valveilla ollessa hermosolujen välille muodostuu yhteyksiä, mutta vain osa niistä voi jäädä pysyviksi. Heikoimmat yhteydet haihtuvat yön aikana", kertoo Helsingin yliopiston dosentti Tarja Stenberg.

Toinen tällä hetkellä suosittu tutkimuslinja selvittää sitä, miten uni vaikuttaa yleiseen terveyteen. Jonkinlainen yhteys täytyy olla sillä, että ne, jotka ilmoittavat nukkuvansa tavallista vähemmän, kuolevat tavallista nuorempina.

"Vaikuttaa siltä, että univaje lähettää signaalin, jonka elimistö tulkitsee uhkaavaksi. Samalla käynnistyy inflammaatio, matalatasoinen tulehdustila", Stenberg selittää.

Unettomuuden hoidossa pysyvimmät tulokset saadaan lääkkeettömillä menetelmillä, niin sanotuilla kognitiivisbehavioraalisilla hoidoilla. Niissä keskitytään potilaan mieleen ja selvitetään esimerkiksi sitä, millaiset ajatukset ylläpitävät unettomuutta.

"Aiemmin, kun lähetin potilaita psykologille, moni puhahti, ettei ole hullu. Nyt kognitiivista hoitoa ymmärretään", kertoo unilääketieteen asiantuntija Markku Partinen.

Kansallisen Käypä hoito -suosituksen mukaan lääkkeet auttavat lyhytkestoiseen unettomuuteen, mutta säännöllisestä käytöstä on usein enemmän haittaa kuin hyötyä. Unilääkkeet sekoittavat aivojen välittäjäaineiden toimintaa ja lisäävät niiden sietokykyä, jolloin lääkettä pitää pikkuhiljaa ottaa enemmän saman vaikutuksen saamiseksi.

"Lääkkeet vähentävät syvän unen ja REM-unen määrää. Vaikka nukkuisi riittävän tuntimäärän, ei ole virkistynyt", uniterapeutti Susan Pihl sanoo.

Siksi lääkärit määräävät yhä useammin elimistön mekanismeja mukailevia lääkkeitä, kuten melatoniinia. Se on samaa ainetta, jota aivojen käpyrauhanen erittää luonnostaan.

Pieni univaje ei haittaa heitä, jotka osaavat pitää mielensä rauhallisena ja jotka eivät stressaa unesta.

"Rennon rauhallisella olotilalla on myönteisiä ja samantapaisia vaikutuksia kuin unella", rauhoittelee unettomuuden hoitoon perehtynyt psykologi Soili Kajaste.

Laiminlyöty unen tarve aiheuttaa päässä kaaoksen. Silloin kehotukset juoda lämmintä maitoa tai tuulettaa makuuhuone iltaisin viileäksi tuntuvat turhilta.

Pekka, 55:

"Nukun lääkkeiden avulla"

"Olen tehnyt yötyötä yli 30 vuotta. Ensimmäiset parikymmentä vuotta tein urakkatyötä, jolloin työvuoro loppui aamuneljältä. Sitten siirryin tuntityöhön ja olen töissä iltakymmenestä puoli kuuteen. Tuntityöhön siirtyminen huononsi unen laatua selvästi.

Kun ennen tulin kotiin puoli viideltä, tuntui siltä, kuin olisin valvonut vähän pidempään. Sen sijaan kuudelta väsymys on jo mennyt ohi ja on mahdotonta enää nukahtaa ilman apukonsteja. Olisin valmis lähtemään saman tien uudestaan töihin.

Pimeä vuodenaika ei helpota yhtään, päinvastoin. Marras–tammikuussa en edes näe päivänvaloa. Kun työvuoron jälkeen pääsen kotiin, piristyn.

Nukun lääkkeiden voimalla. Kolmena neljänä päivänä viikossa otan nukahtamislääkettä. Puolikas pilleri riittää, ja nukahtamislääkkeet ovat muutenkin miedompia kuin unilääkkeet.

Jotkut työkaverit pystyvät muuttamaan unirytmiään viikonloppuisin niin, että menevät sänkyyn jo puoliltaöin. Minä valvon yleensä vapaapäivinäkin viiteen. Jos olen yötä sukulaisten tai ystävien luona, opin tuntemaan tarkkaan kattokuviot."

Lea, 39:

"Väsymys vaivaa koko ajan"

"Viime syksynä aloin heräillä öisin vähintään pari kertaa viikossa. Havahduin puoli kolmelta, enkä saanut enää unta.

Teen vaativaa työtä projektikoordinaattorina. Loppukesästä alkoi iso projekti, jonka vuoksi olen tehnyt pitkää päivää. Kotona huomiota kaipaavat 6- ja 9-vuotiaat lapset.

Iltaisin simahdan ennen yhtätoista. Alitajunta kuitenkin herättää viimeistään kolmelta. Jos stressaava tunne nousee pintaan, on turha yrittää enää saada unta.

Heräily ei ole ihan jokaöistä. Silti väsymys vaivaa koko ajan. On raato olo. Välillä tunnen pistoa sydämen alla ja puristusta kaulassa.

Marraskuussa olin niin väsynyt, ettei ajatus enää kulkenut. Sain muutaman päivän sairauslomaa. Lääkärissä suljettiin pois fyysisen sairauden mahdollisuus. Kävin kerran myös psykologilla.

Lääkkeitä en käytä, koska unettomuuden syyt ovat henkiset. Pään sisällä se ratkaisukin piilee. Ymmärrän, etten voi venyttää itseäni loputtomiin.

Auttaa, kun tiedän työrupeaman päättyvän aikanaan. Projektin tärkein deadline on jo saavutettu, mutta olo ei tietenkään ole välittömästi helpottanut. Olen tehnyt vaativaa työtä jo monta vuotta, ja uupumusta on kertynyt pidemmältä ajalta kuin vain viime syksyltä. Sellaista ei pureta viikossa tai parissa."

42 % Yhteishyvän lukijoista kärsii uni- tai nukahtamisongelmista.

Yhteishyvä.fi:n lukijoilta kysyttiin, millaisia uniongelmia heillä on ja millaisia keinoja he olisivat valmiita kokeilemaan saadakseen nukuttua. Kysely toteutettiin marras–joulukuussa 2013. Vastaajia oli yhteensä 2 828.

Kuinka paljon nukut yössä?

• 1–5 tuntia yössä 3 %
• 5–6 tuntia yössä 12 %
• 6–7 tuntia yössä 30 %
• 7–8 tuntia yössä 38 %
• 8–9 tuntia yössä 15 %
• enemmän 2 %.

Millaisista uniongelmista kärsit?

• nukahdan, mutta herään jostain syystä 63 %
• en pysty nukahtamaan 44 %
• nukun liian vähän 26 %
• vuorokausirytmi on sekaisin 16 %
• heräilen lasten takia 6 %.

Millaisia keinoja olet kokeillut saadaksesi nukuttua paremmin?

• lukemista 53 %
• makuuhuoneen tuuletusta tai pimentämistä 43 %
• nukkumaanmenoa vasta kun väsyttää 39 %
• liikuntaa 37 %
• iltojen rauhoittamista 36 %.

"Olen valmis kokeilemaan kaikkea mahdollista, jotta saisin nukuttua."

"Olen vahvasti yökyöpeli. Vuorokausirytmini ei sovi normaaliin työhön."

"Stressaavina aikoina nukahtaminen on vaikeaa, ja saatan heräillä kesken yön. Tämän muuttaminen on hankalaa."